Aika tuntuu vaan juoksevan eteenpäin, mutta toisaalta tuntuu, että se vain on ja pysyy paikallaan.
Pari viikkoa sitten kysyin ystävääni Siniä käymään täällä ja suureksi iloksi ja hämmästyksekseni hän saapuikin tänne viime viikolla. Oli mahtavaa, että Sini pääsi asumaan tänne meille ja piristämään tätä mun arkea. Olin tehnyt paljon suunnitelmia meidän varalle, mutta tänne yhtäkkiä ilmestynyt syksy pilasi about kaikki niistä. Nå, sådant är livet, ei se sää meidän yhteisoloa kuitenkaan onnistunut pilaamaan. Oon vaan ite sellanen, että harmittaa jos asiat ei mene suunnitelmien mukaan tai muuten tyydyttävällä tavalla, mutta ehkä ihan kasvattavaa mulle nää vastoinkäymiset. Viikko Sinin kanssa kului nopeasti ja oli mukavaa vaihtelua.
Yksi juttu mitä en olisi osannut etukäteen kuvitella oli kuitenkin se miten oudolta voi tuntua kun sulle läheinen ihminen sun "toisesta elämästä" tulee tänne. Jotenkin täällä kun on saanut aloittaa kaiken alusta ja luoda ihan itse kaikki ihmissuhteet ja rutiininsa, on hyvin jännä tunne kun yhtäkkiä nuo sun kaksi erilaista maailmaa sekoittuvat. Hyvin vaikea selittää tätä tunnetta, enkä osannut odottaa lainkaan tällaista. Varmasti kasvattavaa sekin kuitenkin.
Toinen epäonni matkassamme sään lisäksi oli kun sain perjantain ja lauantain välisenä yönä kamalan mahapöpön, joka onkin sittemmin kiertänyt koko meidän perheen. Tottakai aurinkokin tuli esiin just silloin kun piti vaan maata sängynpohjalla... Olo on edelleen varsin heikko, vaikka oonkin saanut lepäillä parit viime päivät. Tästä järkyttävän huonosta olotilasta johtuen on iskenyt yllättävä koti-ikävä. Haluaisin vain, että joulu tulisi äkkiä ja pääsisin nauttimaan lumisesta joulusta yhdessä perheen kanssa. Kasvattavaa kuitenkin salee tää mahatautikin sitten.
 |
| Ihanat olotilat kummallakin. |
