Enkä puhu nyt suomen kielen synonyymista airolle tai italiankielisestä omena-sanasta. Maltalla mela tarkoittaa nimittäin jotain ihan muuta. Suorana suomennoksena se vastaisi ehkä sanaa "niin", mutta todellisuudessa kyseiseen sanaan mahtuu myös hyvin paljon muuta sisältöä. Se on sana, jota maltalaiset tunkevat joka väliin ja joka selittää monen kaoottisen tilanteen Maltalla.
Täällä ollessani olen omaksunut maassa maan tavalla -asenteen, sillä fakta on se, että muuten täällä ei täysijärkinen Suomen hyvinvaltiolainen pärjää. Niinpä olenkin onnistunut välttämään suurempia vihantuntemuksia Maltaa kohtaan. Tämä päti pitkälle, kunnes mela-mittani tuli lopullisesti tappiinsa. Kestän bussit, jotka ovat täynnä, myöhässä tai eivät tule. Kestän asioiden hoitamisen hitauden. Kestän tämän maan jälkeenjääneisyyden. Kestän, ette tässä maassa tiedetä mitä on asiakaspalvelu. Kestän jopa maltalaisten maalaisjärjen puutteen. Yhden asian kanssa en kuitenkaan ole valmis pelleilemään, nmittäin terveyden. Antakaapas kun selitän.
Oli kohtalokas synttäri-iltani. Jalka vuosi kuin Niagaran putoukset seurauksena yhteentörmäyksestä portaankulman kanssa. Ambulanssi saapui kuin saapuikin. Olin kuitenkin shokissa, enkä olisi halunnut lähteä sairaalaan. Ensihoitohenkilökunta olisikin jättänyt minut mielellään vuotamaan kuiviin, mutta onnekseni ystäväni kantoi minut lanssin kyytiin aina kolmannesta kerroksesta asti. Sairaalaan pääsystä ei kuitenkaan ollut apua, sillä jono ensihoitoon oli arvioimattoman pitkä. "Mela, there are people dying before you", minulle todettiin kun kysyin arvioitua odotusaikaa. Lopulta, neljän tunnin odottamisen jälkeen, lähdin kotiin ilman jalan minkäänlaista puhdistusta. Mela.
Tapahtunut johti jalan pahalaatuiseen tulehdustilaan, ja päädyin sairaalaan - tällä kertaa yksityiseen. Sellä minua pidettiin vakuutuksen turvin kiinni, kunnes noin puolentoistaviikon kitumisen jälkeen sain puhuttua itseni ulos. Tänä aikana olin päässyt jalan puhdistusoperaatioon ja saanut lääkkeitä monen vuoden edestä. Ensimmäinen operaatio ulos päästyäni oli antibiootteien hankkiminen.
Parantunut jalka ei kuitenkaan ollut, sillä kun pääsin Suomeen, minut passitettiin suorinta tietä plastiikkakirurgian osastolle HUS:iin. Päivittelivät kuinka Maltalla hoito ei ollut ollut oikeanlaista. Viiden päivän jälkeen homma oli hoidettu Suomessa, ja vaikka toipuminen ottikin monta viikkoa, asiat suomalaisessa sairaalassa kuitenkin etenivät. Maltalaisella hoidolla jalka tuskin vieläkään olisi entisellään. Mela.
Olin jo melkein unohtanut kaikki taisteluni maltalaisissa apteekeissa ja sairaaloissa, kunnes muutama viikko sitten tajusin, että tarvitsen rokotteen Vietnamin-matkaa varten. Niinpä marssin (tällä kertaa pystyin jo kirjaimellisesti tekemään näin) lähimpään apteekkiin ja varasin yhden kappaleen hepatiitti B:tä. Tämä laitettiin tilaukseen ja homman piti olla puoliksi tehty. Seuraavana päivänä sain kuitenkin tekstiviestin rokotteen olevan varastosta loppu. Toivottivat hyvää päivänjatkoa. Niinpä lähdin metsästämään kyseistä piikkiä muista farmasioista. Kolme kierrettyäni ja viisi läpisoitettuani oli enemmän kuin selvää, että tämä B-piikki oli sekä loppu apteekkien omista varastoista, että koko Maltalta. Vihainen maltalainen apteekkari tokaisi puhelimessa sen olleen loppu jo viimeiset kuusi kuukautta, ja ettei asia ollut heidän ongelmansa. Luuri korvaan, eikä edes hyvää päivänjatkoa tällä kertaa. Mela.
Soitin myös erään apteekkarin ohjeen mukaisesti maltalaiseen rokotuskeskukseen, jossa ensimmäinen palvelija yhdisti ystävällisesti asiasta paremmin tietävälle. Tämä seuraava häiskä kuitenkin tiuskaisi, ettei tiennyt rokotteista. Pistin kovan kovaa vasten, ja selitin, että minun oli nimenomaan käsketty kysyä häneltä. Tämän seurauksena minut lopulta ohjattiin sairaanhoitajalle, joka tokasi, että rokote pitää hommata apteekista. Olin jälleen lähtöpisteessä. Mela.
Lopulta ahkeruuteni onneksi palkittiin, sillä eräällä apteekilla oli vielä yhdistelmärokote AB:ta varastossa. Varasin heti yhden ja ryntäsin töiden jälkeen sitä hakemaan. Puolen tunnin matkaan kului maltalaisille busseille uskollisella tyylillä noin puolitoista. Perille kuitenkin päästiin. Mela.
Olin innoissani ostamassa samantien kahta piikkiä, kunnes apteekin setä paljasti karvaisen hinna. Kaiken sen taistelun jälkeen en voinut muuta kuin purskahtaa itkuun, ottaa yhden piikin matkaan ja jatkaa kohti maltalaista terveyskeskusta, joka näytti kyllä enemminkin vankilalta. Ulkomaanrokotusten ovessa oli lappu, jossa käskettiin koputtamaan. Tein työtä käskettyä, ja sain vastaani (vaihteeksi) vihaisen maltalaisen naisen, joka huusi miksi olen tullut koputtamaan, kun he ovat sulkemassa. "Sorry, I just asked", sanoin, ja "And I just answered", hän vastasi. Minun käskettiin varaamaan aika ja tulemaan sitten uudestaan. Kyyneleet kuitenkin tekivät tehtävänsä, eikä mennyt kuin viisi minuuttia, kun piikki oli isketty habaani. Ohjeeksi sain ottaa vielä kaksi vahvistavaa piikkiä ennen matkaa ja yhden matkan jälkeen, vaikka Suomen ohjeen mukaisesti ennen matkaa tulisi ottaa vain yksi. Sain onneksi tähän selityksen: mela.
Kipaisin takaisin apteekkiin varaamaan seuraavia määrättyjä piikkejä. Siellä kuitenkin tajusin, että minulle oli määrätty myös kaksi muuta rokotetta, joita en ollut koskaan edes pyytänyt. Yhteensä siis kolme hepatiitti B:tä lisää ja 2x2 muuta rokotetta. Rahastusta, sanon minä! Viha tätä toimimatonta maata kohtaan purkautui jälleen apteekkihenkilökuntaan ärtymyksen värjääminä kyynelinä. Lopulta, kaiken säädön jälkeen otin yhteyttä Suomen terveydenhuoltoon, jossa todettiin maltalaisten puhuvan pehmoisia - minulle riittäisi ottaa enää yksi vahvistava ennen matkaa. Suosiolla päätin hoitaa asian loppuun Suomessa.
Nämä muutamat maltalaiseen terveydenhoitoon liittyvät esimerkit ovat vain yksiä monista tämän saaren epäkohdista. On totta, että monessa maassa asiat ovat vieläkin huonommin, mutta siinä kohtaa kun terveydenhoito yrittää vain rahastaa turhasta ja tekee hoitovirheitä, en voi vain sulkea silmiäni ja sanoa, että kaikki on hyvin. Tämäkö muka EU-maa? Mela, sanon minä.
