Vuosi 2015 on nyt saatu taputeltua ja seuraava startattu. Se on jännä miten joinakin vuosina vuoden vaihtuminen tuntuu helpottavalta, vaikka tosiasiassa eihän sillä juuri ole väliä onko vuosiluvun viimeinen numero 5 vai 6. Tänä vuonna - ainiin siis viime vuonna olisin ihan mielelläni jatkanut kyseistä vuotta, sillä se toi tullessaan hyvin paljon positiivisi muutoksia elämääni.
Alku vuosi oli rankahko
ylppäriurakan ja pääsykoepänttäyksen takia, mutta jollain kierolla tavalla opin myös pitämään siitä. Siltikään koulun loppuminen ei ollut mikään surunaihe, vaan oli mahtava tajuta, että
12 vuoden opiskeluputki on nyt loppu. Ikimuistoisia hetkiä olivat ehdottomasti kuumeessa vietetyt, mutta sitäkin mahtavammat
penkkarit ja abiristeily. Ehdittiinpä sitä myös Lapissakin käväisemään, mistä onkin alkanut muodostua jokavuotinen perinne.
YO-kirjoitusten jälkeen käväisin ekaa kertaa
Pariisissa ja reissu oli varsin Kräkstenmainen palohälytyksineen, savonmurteineen ja muine toilailuineen.
11-vuotiaana lähdin muiden perässä jumppatreeneihin ja siitä lähtien joukkuevoimistelu olikin isoin (ja joskus ehkä jopa liiankin iso) osa elämääni monen monta vuotta. Kevät tuntui jotenkin merkitykselliseltä kaudelta, sillä itsemurha-teemainen ohjelmamme oli omastakin mielestäni vaikuttava ja sen ilmaiseminen ja esittäminen joka kerta myös itseä koskettava kokemus. Olin myös edelleen ahkerasti mukana valmennuskuvioissa muista kiireistä huolimatta. Viimeiset kisat pikkusten kanssa olivat hieman haikeat, vaikken silloin vielä tiennytkään, että joudun luopumaan näistä ihanista pikkujumppareista. Voimistelullisesti kevät oli siis hyvin antoisa, mutta jossain alitajunnassani tiesin, että se taitaa olla viimeiseni. Olikin siis haikea luopua tästä rakkaasta elämäntavastani, mutta koska en tietänyt lopettamistani vielä varmasti ennen syksyä ei
lopettaminen ollut niin kivuliasta.
Kevät toi
viimeisen teinivuoden ja lakin (yo-päivä oli muuten yksi elämäni ihanimmista päivistä) lisäksi tullessaan myös kaksi uutta haastetta:
työpaikat Linnanmäellä pelimyyjänä ja YLE:n Summerissa. Pakko kyllä olla onnellinen ja ylpeä, kuinka onnistuinkaan nappaamaan kaksi noin mahtavaa duunia! Lintsikesä oli ihanan yhteisöllinen, enkä olisi voinut kuvitella, että töissä voi olla noin hauskaa lähes päivittäin! Lintsikesä toi mukanaan monia hienoja ihmisiä elämääni, joista osa jää (toivottavasti) ikuisiksi ystäviksi. Summerin Mun Päivän tekeminen oli hauskaa myöskin ja sain innon takaisin videoiden tekemiseen.
Vaikka kesä oli työntäytteinen, jäi siitä paljon muutakin mieleen kuin vain työt.
Pääsykoematka Vaasaan, palkkiskeskiviikot, syömingit ja hengailut työkavereiden kanssa, Juhannusjuhlat, Särkkäreissu, ikimuistoinen ja sekopäinen Maltan reissu kaveriporukalla, Ilosaari ja yöpyminen höyrylaivalla, rentouttava mökkireissu, Kallio Blockparty, FLOW, kesäseikkailut sekä lukuisat muut kesämuistot.
Olikin hyvin haikea jättää tämä ihana työpaikka, joka oli paljon enemmänkin kuin vain työpaikka, mutta samalla en malttanut odottaa mitä
aupairiksi lähteminen Maltalle toisi mukanaan. Helppoa ei hyvästien jättäminen ei ole ollut, mutta en ole katunut lähtemistä hetkeäkään.
Alkusyksy oli aurinkoinen ja lämmin ja tapasin lähes joka viikko uusia ihmisiä. Löysin myös kadossa olleen innon juoksemiseen ja kaksikin eri treeniporukkaa. Maan tavoille opittuani ja kavereita löydettyäni olen viettänyt heidän kanssaan monen monta huikeaa ja hauskaa hetkeä.
Malta on siis tuonut elämääni
uusia ihania ihmisiä ja harrastuksia, mutta samalla olen myös oppinut hyvin paljon itsestäni - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Olen päässyt ylittämään itseni menemällä
mukavuusalueeni ulkopuolelle esimerkiksi sukeltaessa ja haastaessani itseni juoksemaan pitkiä matkoja.Tässä kohtaa uskallan myös olla ylpeä rohkeudestani mennä ja tutustua tuntemattomiin, mikä ei todellakaan ole ollut aina helppoa. Myös pelkoni puhua englantia on päässyt laantumaan ja ulkomailla asuminen on opettanut paljon (jos ei muuta niin kärsivällisyyttä) kun asiat on joutunut hoitamaan itse vieraalla kielellä.
Välivuosi on antanut paljon
uutta ajateltavaa tulevaisuudesta ja tuntuu, että jotkin vanhat kaavoihin kangistuneet ajatusmallini ovat muuttuneet.
Loma Suomessa sekoitti jälleen pakkaa ja pisti uudelleen miettimään, mitä sitä oikeasti haluaisi tehdä ja missäpäin maailmaa asustella, tosin se vastaus ei vieläkään päässä näy...
Kokonaisuudessaan en voisi tyytyväisempi vuoteen 2015 olla, sillä niin tapahtumarikas ja yllätyksellinen se on ollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti