Tänä sunnuntaina päätin lähteä taas pienelle turistikierrokselle Marsaxlokkiin. Kuvat kertovat ehkä enemmän kuten yleensäkin, mutta kyseessä on siis pieni kalantuoksuinen rantakaupunki saaren eteläpäädyssä. Pyörin hetken sunnuntaimarkkinoilla, nautin idyllisistä maisemista ja ostin ylihintaisia leivoksia. Ei huono ollenkaan siis, sanoisin.
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Terveisiä kotoa ja koti-ikävää
Aika tuntuu vaan juoksevan eteenpäin, mutta toisaalta tuntuu, että se vain on ja pysyy paikallaan.

Pari viikkoa sitten kysyin ystävääni Siniä käymään täällä ja suureksi iloksi ja hämmästyksekseni hän saapuikin tänne viime viikolla. Oli mahtavaa, että Sini pääsi asumaan tänne meille ja piristämään tätä mun arkea. Olin tehnyt paljon suunnitelmia meidän varalle, mutta tänne yhtäkkiä ilmestynyt syksy pilasi about kaikki niistä. Nå, sådant är livet, ei se sää meidän yhteisoloa kuitenkaan onnistunut pilaamaan. Oon vaan ite sellanen, että harmittaa jos asiat ei mene suunnitelmien mukaan tai muuten tyydyttävällä tavalla, mutta ehkä ihan kasvattavaa mulle nää vastoinkäymiset. Viikko Sinin kanssa kului nopeasti ja oli mukavaa vaihtelua.
Yksi juttu mitä en olisi osannut etukäteen kuvitella oli kuitenkin se miten oudolta voi tuntua kun sulle läheinen ihminen sun "toisesta elämästä" tulee tänne. Jotenkin täällä kun on saanut aloittaa kaiken alusta ja luoda ihan itse kaikki ihmissuhteet ja rutiininsa, on hyvin jännä tunne kun yhtäkkiä nuo sun kaksi erilaista maailmaa sekoittuvat. Hyvin vaikea selittää tätä tunnetta, enkä osannut odottaa lainkaan tällaista. Varmasti kasvattavaa sekin kuitenkin.
Toinen epäonni matkassamme sään lisäksi oli kun sain perjantain ja lauantain välisenä yönä kamalan mahapöpön, joka onkin sittemmin kiertänyt koko meidän perheen. Tottakai aurinkokin tuli esiin just silloin kun piti vaan maata sängynpohjalla... Olo on edelleen varsin heikko, vaikka oonkin saanut lepäillä parit viime päivät. Tästä järkyttävän huonosta olotilasta johtuen on iskenyt yllättävä koti-ikävä. Haluaisin vain, että joulu tulisi äkkiä ja pääsisin nauttimaan lumisesta joulusta yhdessä perheen kanssa. Kasvattavaa kuitenkin salee tää mahatautikin sitten.
Pari viikkoa sitten kysyin ystävääni Siniä käymään täällä ja suureksi iloksi ja hämmästyksekseni hän saapuikin tänne viime viikolla. Oli mahtavaa, että Sini pääsi asumaan tänne meille ja piristämään tätä mun arkea. Olin tehnyt paljon suunnitelmia meidän varalle, mutta tänne yhtäkkiä ilmestynyt syksy pilasi about kaikki niistä. Nå, sådant är livet, ei se sää meidän yhteisoloa kuitenkaan onnistunut pilaamaan. Oon vaan ite sellanen, että harmittaa jos asiat ei mene suunnitelmien mukaan tai muuten tyydyttävällä tavalla, mutta ehkä ihan kasvattavaa mulle nää vastoinkäymiset. Viikko Sinin kanssa kului nopeasti ja oli mukavaa vaihtelua.
Yksi juttu mitä en olisi osannut etukäteen kuvitella oli kuitenkin se miten oudolta voi tuntua kun sulle läheinen ihminen sun "toisesta elämästä" tulee tänne. Jotenkin täällä kun on saanut aloittaa kaiken alusta ja luoda ihan itse kaikki ihmissuhteet ja rutiininsa, on hyvin jännä tunne kun yhtäkkiä nuo sun kaksi erilaista maailmaa sekoittuvat. Hyvin vaikea selittää tätä tunnetta, enkä osannut odottaa lainkaan tällaista. Varmasti kasvattavaa sekin kuitenkin.
Toinen epäonni matkassamme sään lisäksi oli kun sain perjantain ja lauantain välisenä yönä kamalan mahapöpön, joka onkin sittemmin kiertänyt koko meidän perheen. Tottakai aurinkokin tuli esiin just silloin kun piti vaan maata sängynpohjalla... Olo on edelleen varsin heikko, vaikka oonkin saanut lepäillä parit viime päivät. Tästä järkyttävän huonosta olotilasta johtuen on iskenyt yllättävä koti-ikävä. Haluaisin vain, että joulu tulisi äkkiä ja pääsisin nauttimaan lumisesta joulusta yhdessä perheen kanssa. Kasvattavaa kuitenkin salee tää mahatautikin sitten.
| Ihanat olotilat kummallakin. |
maanantai 30. marraskuuta 2015
Mdina & Blue Grotto
Huonosta säästä huolimatta teimme suomesta käymässä olleen ystäväni Sinin kanssa turistiretkiä. Sää oli joka kerta suhteellisen kamala eli kylmä ja märkä, mutta hienoja paikkoja tuli nähtyä siitäkin huolimatta. Torstaina kävimme Mdinassa, joka on vanha kaupunki aikalailla Maltan keskiosassa. Ehdimme kierrellä vähän ja käydä kuuluisalla suklaakakulla, kunnes kylmyys ajoi meidät kotiin.

Sunnuntaina otimme suunnaksi Blue Groton, kodistamme toisella puolella saarta sijaitsevan mahtavan luonnon luolan. Loppupeleissä emme löytäneet itse the Blue Grottoa, vaikka se varmasti se oli aivan huudeilla, jossa mekin. Hienoja maisemia tuli kuitenkin jälleen kerran nähtyä. Myös bussissa tuli istuttua, mutta lentokentällä pysähtyessämme pääsimme onneksi antamaan palautetta Maltan julkisesta liikenteestä.
Mua hirmuisesti kyllä kiinnostaa kiertää Maltaa ja nähdä paikkoja, mutta tuntuu että näillä meidän retkillä ei mennyt mikään oikein suunnitelmien mukaan...
Sunnuntaina otimme suunnaksi Blue Groton, kodistamme toisella puolella saarta sijaitsevan mahtavan luonnon luolan. Loppupeleissä emme löytäneet itse the Blue Grottoa, vaikka se varmasti se oli aivan huudeilla, jossa mekin. Hienoja maisemia tuli kuitenkin jälleen kerran nähtyä. Myös bussissa tuli istuttua, mutta lentokentällä pysähtyessämme pääsimme onneksi antamaan palautetta Maltan julkisesta liikenteestä.
Mua hirmuisesti kyllä kiinnostaa kiertää Maltaa ja nähdä paikkoja, mutta tuntuu että näillä meidän retkillä ei mennyt mikään oikein suunnitelmien mukaan...
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Retki Vittoriosaan
Toissa lauantaina hyppäsin bussiin ja matkasin kohti Vittoriosaa, joka on pieni vanha kaupunki noin tunnin bussimatkan päässä. Sain Deiviltä lainaan turistioppaan ja kasan vinkkejä paikoista, joita kannattaa käydä katsomassa, joten lähdin hyvillä eväillä matkaan.
Yksin on kyllä kieltämättä kiva seikkailla. Löysin Vittoriosaan helposti ja kiertelin sen kiemuraisilla pienillä kujilla. Muutaman tunnin vierähdettyäni käväisin vielä viereisessä pikkuisessa kaupungissa Sengleassa ja nautin aurinkoisesta, joskin varsin tuulisesta säästä ja aavekaupunkimaisen autiosta tunnelmasta.
Kuten aikaisemmin on tullut todettua, musta on siistiä tutustua eri paikkoihin ja oikeastaan se onkin kaikkein parasta aikaa juuri itselle. Etenkin jos sattuu hengailemaan tällaisissa aavekaupungeissa niin pystyy aika helposti olemaan vain keskenään omien ajatustensa kanssa.
Yksin on kyllä kieltämättä kiva seikkailla. Löysin Vittoriosaan helposti ja kiertelin sen kiemuraisilla pienillä kujilla. Muutaman tunnin vierähdettyäni käväisin vielä viereisessä pikkuisessa kaupungissa Sengleassa ja nautin aurinkoisesta, joskin varsin tuulisesta säästä ja aavekaupunkimaisen autiosta tunnelmasta.
Kuten aikaisemmin on tullut todettua, musta on siistiä tutustua eri paikkoihin ja oikeastaan se onkin kaikkein parasta aikaa juuri itselle. Etenkin jos sattuu hengailemaan tällaisissa aavekaupungeissa niin pystyy aika helposti olemaan vain keskenään omien ajatustensa kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

