Sagolig Park Güell

Om jag måste nämna bara en "must see" sevärdhet i Barcelona, ska jag säga Park Güell. Antoni Gaudi's park innehåller både naturen och Gaudi's fin arkitektur och det gör en träff även om du är inte intresserad av historian eller krinngå sevärdheter. Vi tillbringade en härlig förmiddag i mitten av jättefina färgrika Gaudi's byggnader och gröna träder och njutade av varje sekunden. Nästa gången ska jag ta okcså mina egna matscäck med mig eftersom Park Güell är en perfekt ställe för en piknik!

Solen, livemusiken och inte för mycket turister = perfekta minner från Park Güell - dit ska jag absolut återvända någon dag!

Vatikan gården

Av en misstag köpte vi biljetter till Vatikanmuseum även det var inte planen. Ella ju njutade av utställningen men jag och Roosa var som typiska barn och nästan skippade hela utställingen. Hur som helst var det värd att betala för biljetter då fick vi att njuta av de här utsikte:

Dessa landskaper var perfect för en pinkfan som mig! Älskar älskar älskar!

Lähtemisen kaiho ja palaamisen vaikeus

Heipparallaa!

Aattelin tällä kertaa rustailla tälleen ajankohtaisesti tuntemuksista, joita kahden "kotimaan" välillä ramppaaminen aiheuttaa. Palasin just Suomen reissulta takasin Maltalle ja voin kertoo, että toi reissu on aina enemmän tai vähemmän shokki.

Viimeset päivät ennen Suomeen lähtöä kulu hitaammin kuin maltalainen bussi ruuhka-aikana, koska mun "Maltan perhe" aka kämppikset oli jo matkustaneet koto-Suomeen joulunviettoon. Jotenkin siitäkin odotuksesta kuitenkin selvittiin ja ennen kuin huomasinkaan istuin koneessa matkalla Suomeen. Lentäminen ei oo mitään mun lempipuuhaa, mutta oon oppinut ottamaan siitä ilon irti eli vetämään hirsiä lennot pitkät. Lentokoneessa mulla tulee kuitenkin aina sellanen jännä fiilis kun katon ikkunasta ja nään kuinka tää pieni kivenkokkare jää taakse. Tunne Maltan kodin jättämisestä on haikea, vaikka tiedänkin, että tuun sinne pian palaamaan. Mieleen pulpahtaa ajatus "miltä tuntuisi jos en palaisikaan?". Kaipa se kertoo, että on tästä kivenkokkareestakin lopulta muodotunut mulle tärkeä paikka - mun koti.

Vaikka olinkin odottanut Suomeen pääsyä innolla, iski mulle jonkinasteen shokki kun olin vihdoin sinne päässyt. Istuin meiän olkkarissa ja tunsin oloni niin tyhjäksi. Kyyneleet vieri pitkin poskia, koska en oikein tiennyt kuinka mun pitäis olla ja minne kuulun. Kyse ei oo siitä, ettenkö tuntis oloani kotosaksi Suomessa vaan pikemminkin siitä, että sinne palaaminen tuntuu aina vähän ristiriitaiselta. Fiilis ei ole sama kuin lomamatkalta kotiin palatessa, koska oon jättänyt osan mun sydämestä Maltalle.

Suhteellisen nopeesti siitä kuitenkin toivuttiin ja olihan musta ihana päästä nauttimaan lämpimästä kodista, kauniista Helsingistä ja ystävien ja perheen seurasta. Musta oli ehkä vähän liiankin kivaa päästä matkustamaan taas metrolla, kulkea ihmisjoukossa Manskulla, käydä ostamassa irttareita ja odottaa dösärillä kylmyydestä huolimatta, sillä tiesin bussin tulevan ajallaan. Ihanaa oli myös syödä mun lempirafloissa, käydä bissellä Kalliossa ja asioida ystävällisten asiakaspalvelijoiden kanssa (Maltalla asiakaspalvelu esim kaupoissa ja ravintoloissa on usein ala-arvoista). Ensimmäisen päivän ajatus "kuinka voin ikinä muuttaa takas tänne" karistui nopeasti ja vaihtui tunteeseen, että kyllähän mä pystyn tänne vielä joku päivä palaamaan. Tälläkin hetkellä ikävöin jopa vähän Stadia...

Päivät hurahti hujakalla, mutta ehdin kuitenkin nauttimaan mulle rakkaiden ihmisten seurasta. Vaikka tiedän Suomen reissun olevan aina enemmän ja vähemmän paikasta toiseen juoksemista, koin kuitenkin nauttivani siitä kuinka ehdin nähdä niin monia ystäviäin. Välilllä havahduin tunteeseen, kuinka onnellinen olin ja kuinka hauskaa mulla oli mun rakkaiden lähellä. Jossain välissä alkoi kuitenkin puuduttamaan samoihin kysymyksiin vastaaminen ja puolen vuoden elämäntarinan selittäminen uudelleen ja uudelleen. Totuus vaan on, että aika ei millään tahdo riittää säännölliseen yhteydenpitoon kaikkien ystävien kanssa, joten kun jälleennäkeminen koittaa on väistämättäkin selitettävä mitä viimeisen puolen vuoden aikana on pääpiirteittäin ehtinyt tapahtumaan. Totta on kuitenkin myös, että tosiystävien kanssa meno jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäikin, vaikka viime kerrasta olisikin aikaa.

Viime vuonna joululomalta palaaminen ei tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä musta tuntu ettei mulla ollut juuri kavereita täällä (talvella porukka oli jotenkin harvinaisen koomassa täällä) ja olo oli aika tyhjä kun koko joululoma oli ollut täynnä Suomi-kamuja. Nyt palatessa fiilis oli kuitenkin enemminkin odottava, koska tiesin, että tällä kertaa Maltalla mua odottaa myös läjä mun lemppari-ihmisiä, siinä missä Suomessakin sekä uudet haasteet. Toinen puoli musta odotti innolla paluuta Maltalle, mutta toinen olis halunnut jäädä Suomeen vielä edes hetkeksi. Paluumatkalla lentokoneessa tunsin kuitenkin, että olen palaamassa mun toiseen kotiin.

Mysig julatmosfär i London

Tjenare!

En vecka sedan var det igen dags att ta en liten "timeout" och åka borta från ön. Denna gång reste jag till London med min kollega Blanka. Om Madrid var höstlig, var London däremot julig (hehe ganska obvious om det är december). Även om det finns inte snön där (surprise surprise), var atmosfären jättejulig med alla härliga julljuser och sånger man såg och hörde på gatorna och i butikerna.

Blanka har bott i London två år och jag har visiterat där tidigare så istället för sevärdheter, fokuserade vi på shopping. Även om jag har bestämt köpa presenter bara för min familj, lyckades jag få en liten julstress där - så typisk mig. Helt och hållet resan var lyckad och behövande mellanstund från vardagen.

Här finns de några bilder från London's myssiga kvällen i Oxfordstreet:

9 natter och det är jul äventligen! Ha det så bra allihopa!

Dansa på rosor

Barque del Buen Retiro - den stora parken i mitten i Madrid var någonting så förtrollande! Om ni visste inte jag älskar blommor så den här rosgården var en drömplats för mig, kunde jag säga. Jag redan började att planera byggning en hus dit men tror att det är inte möjligt ändå... :( Då borde jag bara njuta den tiden vi hade i rosgården och beundra dessa foton efteråt.

Jag hoppades jag kunde ha stannat där.

Jumppa Madrid

En månad sedan flyg jag till Madrid att hälsa min vän Emma som bor där i denna hösten. Emma jobbar som en aupair so det var intressant att se hur är deras vardag där. Emma har också hittat en lokal gymnastik grup så den bästa delen var absolut att få att träna med de! I själva verket fick jag hjälpa dom som en tränare vilken var jätteroligt. Spansk träningkultur är helt annorlunda än finsk så det var ju dags att någon kommer och lagar lite disciplin i gruppen...

Ytterligare hade vi också tid för några jumppabilder...

Känndes så hemsk bra att jumpa igen efter en lång tid. I själva värket har jag börjat att görä gymnastik igen i en liten studio vi har i gymmet. I gruppen är det alla fal helt och hållet annorlunda. Saknar det liten, skulle jag säga. Lyckligvist det är någon som tappas inte så man kan alltid forsätta det senare.

Älä droppaa mun tunnelmaa

Lasissa Lidlin kolmen euron viintä, edessä vuohenjuustoleipiä ja vihanneksia, perse hikoo penkkiin ja taustalla soi Vesalaa - mä oon onnellinen.

Aamu alkoi rennosti tuliaisFazerinsinistä sohvalla maistellen ja vapaapäivästä nauttien. Tämän jälkeen vuorossa oli hikinen lenkki ja jalkapäivä salilla. Kun kävelin Dr.Juicen Berry Recovery-smoothie kädessä kotia kohti, mietin vain että on mulla asiat vissiin aika hyvin.

Ystäväni Tiina Tinski Tiskiharjanen ilmestyi ilahduttamaan mua aina yhtä pirteällä olemuksellaan ja nähtiin eilen ekaa kertaa vuoteen. Tollasissa tilanteissa tosiaan huomaa, että tosiystävien kanssa kaikki on aivan kuten ennenkin vaikka ei näkisikään kuin kerran vuodessa. Yritettiin parissa tunnissa käydä läpi päällimmäiset kuulumiset - tai no oikeastaan se meni siihen että Tiina haastatteli mun Maltalaiffista ja mä vastailin kuuliaisesti. Puhuttiin maltalaisten laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä ja siitä kuinka täällä elämä on rennompaa ja aikatauluvapaampaa. Mulle henkilökohtasesti ei oo ollut kovin helppoa tottua tähän, mutta ehdottomasti hyvä elämänkoulu mulle tän asian suhteen.

"Pakko myöntää et oon mä kyl vähä kade, me lähetään takas kylmään Suomeen ja sä jäät tänne auringon alle huolettomaan elämään." Jotain tohon suuntaan sanoin Tinski ja sitä jäinkin sitten itsekseni pohtimaan - tossahan on perää. Sitä tarvii aina aika-ajoin muistutuksen siitä miten onnekkaassa asemassa sitä onkaan. Mulla on siisti sisätyö, nasta asunto, ihania ystäviä ja ainakin 300 aurinkoista päivää vuodessa.

Okei joo, tottakai Maltassakin on ne varjopuolensa. Kun mikään ei toimi (sähkökatkos kerran kahessa viikossa, luvattu pinkoodi pankkikorttiin on kuukauden myöhässä ja meinaat jäädä auton alle vähintään kerran viikossa), oot myöhässä itsestäsi riippumattomista syistä ja vaatteet hikoo ihoon kiinni tulee pakostakin ikävä Suomea. Niin se kuitenkin menee, että jos ulkomaille muuttaa niin tulee oppia elämään maan tavoilla. Vaikka tää wannabeEUmaa ottaakin välillä pattiin niin tulee muistaa että itepähän mä oon asuinpaikkani valinnu ja mitä mä mahdollisesti tekisin tän ajan Suomessa. Oon tajunnut että on ihan ok tehdä sitä miltä ittestä hyvältä tuntuu eikä pakottaa itteään yhteiskunnan luomaan "opiskele-työllisty-pariudu-teelapsia"-muottiin. Tiedän että munkin aika koulunpenkillä vielä koittaa, mutta sitä ennen yritän tällä elämänkoulun oppitunnilla kekata mikä ois se mun juttu. Aiemmin kauheksumani välivuodet onkin nyt mun mielestä varsin fiksu juttu ja mun lähtö Maltalle tähänastisen elämäni paras päätös. Eipä sitä vielä vuosi sitten olisi uskonut että täällä sitä vielä ollaan vuodenkin päästä.

Muutettiin toissapäivänä uuteen kämppään ja tää on kyllä aikamoinen kartano - kuvia luvassa myöhemmin. Yhet mun parhaimmista maltakamuista, Ida ja Taru teki comebackin joten meiän T.I.S.S.I.T -posse on koossa taas, joten voin luvata että pian raikuu taas Titanic Corksissa. Yksin tulin mutta nyt ympärillä on joukko tärkeitä ihmisiä jotka auttaa jaksamaan huonoinakin päivinä.

Tiedän että talven tullen tunnelma vähän laskee, joten nyt täytyy nauttia näistä yleensä varsin stressittömistä päivistä ja ladata akkuja tuota kolme kuukautta kestävää talvea varten.

New visitor in the queue part 2

Helmurin lähdettyä mulla oli pieni palautumistauko vieraista, mutta ei mennyt kuin reilu viikko kun toinen puukengän puoliskoni raahasi itsensä ahtereineen kivenkokkareelle. Taksikuski oli Buukkista kentällä vastassa kyltin kanssa, jossa luki "PUUKENKÄ", joten viimeistään siinä vaiheessa osasi kumpikin Puukenkä valmistautua pahimpaan ja parhaimpaan mahdolliseen viikkoon.

Mun vuorot istu Buukkiksen tuloon kuin pastizzi maltalaisen käteen eli olin vaan parina päivänä töissä. Vallotettiin kaikki lähemmät ja kauemmatkin rannat, käytiin Cominolla, vietettiin ihana ilta Valletassa, kerättiin 30 kommenttia meidän propellilätsillä ja pääsipä Buukkis tutustumaan mun täkäläisiin kamuihinkin. Viikon aikana naurettiin vuoden naurujen eestä ja opittiin tuntemaan toisiamme entistä paremmin. <3

 Buukkiksen lähdettyä oli mulla edessä karu paluu arkeen, mutta siitäkin toivottiin noin kolmessa viikossa ja pian oven takana kolkuttelikin jo nelipäinen jumpparijoukkio. Ensitekiöiksemme korkattiin viinipullo ja suunnattiin "Svensk Midsommar på Malta"- juhannusjuhliin. Olikin aikamoinen operaatio mahduttaa meidät kaikki sohvalle, uimapatjalle ja yhdelle sängylle mutta sopu antoi sijaa ja siitäkin selvittiin. Nää tytsyt eli Agatha, Elkku, Floora ja Vilma "enpalakoskaan" Ollila viipyivät Maltalla melkeinpä kaksi viikkoa, joten ei ollut katastrofi vaikka jouduinkin samalla paiskimaan töitä. Meidän sairaat jutut tais tavoittaa muutaman suomiturren ja päivä päivältä nää häröt vitsit vaan paheni (#lexuaalit, #bixuaalit, #kinkkusipsit #pilkkumustelmat) ja Koutsikin oli koko loman näläs. Nää leidit (ja vikat päivät myös meitsi) sai asustella meiän vanhassa kämpässä St.Juliansissa, joten ei tarttenut onneksi koko aikaa punkata meillä lusikassa.

Huippu aikaa kuten kuvitella saattaa ja oon vaan niin kiitollinen kaikille kuomasillein, jotka on mua tänne asti tulleet moikkaamaan. Teretulemast kaikki muutkin!