Muutosten tuulet

Olen yrittänyt postata tässä parin viikon ajan, mutta oikeiden sanojen löytäminen on ollut jotenkin kovin hankalaa. Ja ei- nyt ei ole luvassa mitenkään tavanomaista dramaattisempi postaus, kunhan vaan on pyörinyt liikaa juttuja päässä, jotta olisin pystynyt mitään tänne raapustelemaan.

Elikä tosissaan, nyt on meneillään mun viimeinen au pair viikko! Oikeastaan jopa viimeinen kokonainen päivä, sillä uusi au pair tulee huomenna ja Leo käy nykyään tarhassa kolme kertaa viikossa. 

Mikä sitten on syynä moiseen muutokseen? Kuten jo aiemminkin totesin, koin ettei au pairin työllä ole enää juuri uutta annettavaa mulle, kaipasin haastetta työhön ja sosiaalisempaa työympäristöä. Siksi aloitankin ensi viikolla asiakaspalvelutehtävissä saaren yhdestä lukuisista pelifirmoista. Perhe oli onneksi hyvin ymmärtäväinen tämän suhteen, enkä saanut mitään draamaa aikaan, niinkuin aika moni au pair on saanut kertoessaan lopettavansa. Nyt vain jännityksellä katsotaan, kuinka uudet kuviot saavat alkunsa täällä - toivottavasti mahdollisimman hyvin. 

Asun alkuun vielä täällä au pair -perheen kämpillä, mikä on mielestäni aika hyvä ratkaisu. Tosi kiva nähdä myös miten uusi au pair ottaa homman hanskaan ja muutenkin päästä tutustumaan häneen.

Olen ilokseni tutustunutkin niiden muutaman vaikean tammikuun ensimmäisen viikon jälkeen taas moneen mahtavaan tyyppiin ja viettänyt monta hauskaa hetkeä heidän kanssaan.

Tällä hetkellä kaikki pyyhkii siis paremmin kuin hyvin, vaikkakin hieman on jo perhosia vatsassa mitä tuleman pitää.

Luontoretkeilyä

Nyt parina viime sunnuntaina olen päässyt toteamaan, että tältä kivenkokkareelta löytyy luontoakin! Olen nimittäin käynyt patikoimassa Miles Into Memories -porukan kanssa eri puolilla Maltaa ja saanut kokea sitä paljon kaivattua luonnon rauhaa vieläpä ihanasta säästä nauttien.

Ensimmäisellä kerralla kun olin mukana retkellä, kävimme Dingli Cliffeillä, Maltan lounais(?) puolella. Olin ihan ihmeissäni kun näin jopa metsää, jota ei Maltalla tosiaan ole nimeksikään. Maisemat olivat upeat kiivetessämme Maltan korkeimmalle kohdalle. Kolmen tunnin patikointi luonnon helmassa teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Viime sunnuntaina haikkimme lähti Gnejna baylta, ja tällä kertaa vuorossa oli hieman haastavampi reitti, jolla oikeasti joutui kiipeämäänkin murenevaa jyrkkää mäkeä. Aivan huikea kokemus jälleen, sillä maisemat olivat vaan niin sanoinkuvailemattoman upeat, eikä tällaiselle retkelle tulisi välttämättä yksin lähdettyä.

Lauantaina teimme Idan kanssa puolestaan turistireissun Gozolle. Ajeltiin turistibussilla ympäriämpäri ja nautimme hyvästä heinästä ja muhevasta maasta, aivan mahti reissu siis!