Myönnetään - mä oon suorittaja

"Suorittaja ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään" 

Salille on mentävä vaikkei huvittas. Jos huone ei oo järjestyksessä ei oo myöskään mikään muu elämässä. Jos en syö terveellisesti, ei mistään tuu mitään. Jos töissä on kiire, on jäätävä ylitöihin vaikkei jaksais. Huominen on oltava suunniteltuna, samoin seuraavat pari viikkoa ja kuukautta - oikeastaan koko elämä.

Luulin, että Malta ois opettanu mua relaamaan, mutta kuinkas ollakaan, tässä sitä ollaan edelleen. Suomessa mulla kävi niin, että kahmin itelleni liikaa sisältöä elämään ja päivät menikin sitten niiden kanssa tasapainoillessa. Nyt tilanne ei oo tietenkään sama - ainoo velvollisuus mulla on mun duuni, jonka ei senkään pitäs kuormittaa juuri (nice rhyme btw haha). Silti huomaan kuinka mun sisäinen suorittaja yrittää tunkea pinnalle ja päästä ottamaan vallan ja tekemään mitättömistäkin asioista merkityksellisiä.

Tiiän, etten oo ainoa, joka kokee pakonomaista tarvetta menestyä jokasella elämän osa-alueella. Sen tavotteleminen aiheuttaa vaan pakostikin sen, että koko elämästä tulee pakkopullaa eikä siis mielekästä (no wow, sherlock). Mun käsittääkseni kuitenkin se pääjuttu tässä elämässä on juurikin se että siitä pitäs pystyä nauttimaan. Jos näin on niin suorittajahan on siis oikeastaan epäonnistuja. Koska mitä väliä oikeastaan on sun saavutuksilla, jos mihinkään niistä ei voi olla tyytyväinen vaan kaikki pitäs suorittaa vieläkin paremmin tai enemmin?

Ainoa keino päästä eroon tästä on vissiinkin ongelman tiedostaminen ja hellittämään opetteleminen. Se ei varmasti tapahdu hetkessä, mutta eikai mikään muukaan tässä elämässä. Siks ihan ekaks suosittelenkin jokasta, joka tällasia tuntemuksia kokee, miettimään mitkä on elämässä niitä sulle tärkeimpiä asioita ja mitä tehdään vaan pakon vuoksi. Ja ei, en väitä etteikö elämään kuulus myös ne ikävämmätkin asiat, mutta tulee kuitenkin muistaa että ihan kaikessa ei tartte loistaa. En tarkota tietenkään myöskään sitä, että ois ok ruveta lapamadoks ja alisuoriutua kaikessa, vaan sitä että pitäs oppia priorisoimaan velvollisuudet. Ainaki mun - ehkä myös sun?

Suorittajamä sano mulle että mun ois tänään pitäny herätä ajoissa, syödä terveellinen kaurapuuroannos ja tehä tehokas treeni salilla. Oikeemä kuitenkin käski jäädä nukkumaan, käydä ostamassa croisantin, mehua ja keksejä ja mennä aamupalalle rantaan. Ja arvatkaa mitä? Mä valitsin just ton jälkimmäisen ihan vaan siks koska musta tuntu siltä. Huomenna meenkin ehkä sitten vetää sen treenin - jos musta siltä tuntuu.