Marsaxlokk

Tänä sunnuntaina päätin lähteä taas pienelle turistikierrokselle Marsaxlokkiin. Kuvat kertovat ehkä enemmän kuten yleensäkin, mutta kyseessä on siis pieni kalantuoksuinen rantakaupunki saaren eteläpäädyssä. Pyörin hetken sunnuntaimarkkinoilla, nautin idyllisistä maisemista ja ostin ylihintaisia leivoksia. Ei huono ollenkaan siis, sanoisin.

Terveisiä kotoa ja koti-ikävää

Aika tuntuu vaan juoksevan eteenpäin, mutta toisaalta tuntuu, että se vain on ja pysyy paikallaan.

 Pari viikkoa sitten kysyin ystävääni Siniä käymään täällä ja suureksi iloksi ja hämmästyksekseni hän saapuikin tänne viime viikolla. Oli mahtavaa, että Sini pääsi asumaan tänne meille ja piristämään tätä mun arkea. Olin tehnyt paljon suunnitelmia meidän varalle, mutta tänne yhtäkkiä ilmestynyt syksy pilasi about kaikki niistä. Nå, sådant är livet, ei se sää meidän yhteisoloa kuitenkaan onnistunut pilaamaan. Oon vaan ite sellanen, että harmittaa jos asiat ei mene suunnitelmien mukaan tai muuten tyydyttävällä tavalla, mutta ehkä ihan kasvattavaa mulle nää vastoinkäymiset. Viikko Sinin kanssa kului nopeasti ja oli mukavaa vaihtelua.

Yksi juttu mitä en olisi osannut etukäteen kuvitella oli kuitenkin se miten oudolta voi tuntua kun sulle läheinen ihminen sun "toisesta elämästä" tulee tänne. Jotenkin täällä kun on saanut aloittaa kaiken alusta ja luoda ihan itse kaikki ihmissuhteet ja rutiininsa, on hyvin jännä tunne kun yhtäkkiä nuo sun kaksi erilaista maailmaa sekoittuvat. Hyvin vaikea selittää tätä tunnetta, enkä osannut odottaa lainkaan tällaista. Varmasti kasvattavaa sekin kuitenkin.

Toinen epäonni matkassamme sään lisäksi oli kun sain perjantain ja lauantain välisenä yönä kamalan mahapöpön, joka onkin sittemmin kiertänyt koko meidän perheen. Tottakai aurinkokin tuli esiin just silloin kun piti vaan maata sängynpohjalla... Olo on edelleen varsin heikko, vaikka oonkin saanut lepäillä parit viime päivät. Tästä järkyttävän huonosta olotilasta johtuen on iskenyt yllättävä koti-ikävä. Haluaisin vain, että joulu tulisi äkkiä ja pääsisin nauttimaan lumisesta joulusta yhdessä perheen kanssa. Kasvattavaa  kuitenkin salee tää mahatautikin sitten.

Ihanat olotilat kummallakin.

Mdina & Blue Grotto

 Huonosta säästä huolimatta teimme suomesta käymässä olleen ystäväni Sinin kanssa turistiretkiä. Sää oli joka kerta suhteellisen kamala eli kylmä ja märkä, mutta hienoja paikkoja tuli nähtyä siitäkin huolimatta. Torstaina kävimme Mdinassa, joka on vanha kaupunki aikalailla Maltan keskiosassa. Ehdimme kierrellä vähän ja käydä kuuluisalla suklaakakulla, kunnes kylmyys ajoi meidät kotiin.

 Sunnuntaina otimme suunnaksi Blue Groton, kodistamme toisella puolella saarta sijaitsevan mahtavan luonnon luolan. Loppupeleissä emme löytäneet itse the Blue Grottoa, vaikka se varmasti se oli aivan huudeilla, jossa mekin. Hienoja maisemia tuli kuitenkin jälleen kerran nähtyä. Myös bussissa tuli istuttua, mutta lentokentällä pysähtyessämme pääsimme onneksi antamaan palautetta Maltan julkisesta liikenteestä.

 Mua hirmuisesti kyllä kiinnostaa kiertää Maltaa ja nähdä paikkoja, mutta tuntuu että näillä meidän retkillä ei mennyt mikään oikein suunnitelmien mukaan...

Retki Vittoriosaan

Toissa lauantaina hyppäsin bussiin ja matkasin kohti Vittoriosaa, joka on pieni vanha kaupunki noin tunnin bussimatkan päässä. Sain Deiviltä lainaan turistioppaan ja kasan vinkkejä paikoista, joita kannattaa käydä katsomassa, joten lähdin hyvillä eväillä matkaan.

  Yksin on kyllä kieltämättä kiva seikkailla. Löysin Vittoriosaan helposti ja kiertelin sen kiemuraisilla pienillä kujilla. Muutaman tunnin vierähdettyäni käväisin vielä viereisessä pikkuisessa kaupungissa Sengleassa ja nautin aurinkoisesta, joskin varsin tuulisesta säästä ja aavekaupunkimaisen autiosta tunnelmasta.

Kuten aikaisemmin on tullut todettua, musta on siistiä tutustua eri paikkoihin ja oikeastaan se onkin kaikkein parasta aikaa juuri itselle. Etenkin jos sattuu hengailemaan tällaisissa aavekaupungeissa niin pystyy aika helposti olemaan vain keskenään omien ajatustensa kanssa.

Gozon reissut

Viime maanantaina ei tarvinnut kärsiä maanantaimasennuksesta, kun uudet, Maltalla lomailevat kaverini pyysivät mua mukaan käymään Gozolle. Niinpä lähdettiin Leon kanssa mukaan. Gozo on siis Maltaan kuuluva saari tuossa vieressä. Erona itse Maltaan on rauhallisuus ja vehreys. Juttelin hunajakauppiaan kanssa, jolla tuntui olevan kaunoja meluisaa Maltaa kohtaan.

 Gozolla kävimme syömässä herkulliset kala-annokset ja katsomassa kuuluisaa Finestra Azzurra luonnonikkunaa ja turistoimme vain. Gozolla on vaan niin paljon nähtävää, ettei yksi päivä mitenkään riitä kaiken näkemiseen. Aivan ihana viikon aloitus kuitenkin tämä pieni reissumme.

Sunnuntaina päätettiin lähteä Emilian kanssa kanssa Gozolle. Matkaan sisältyi vaan hieman mutkia... Bussi ei ottanut Emppua kyytiin, myöhästyimme lautasta ja nälkäkiukkuisina vaelsimme ympäri ämpäri kunnes löysimme kiinalaisen ravintolan. Palvelu oli kuitenkin todella surkeaa, joten mieli ei siitä juuri kohentunut ennen kuin saimme annettua palautetta ja päästyämme shoppailemaan.
Noh, kokemus tämäkin, vaikka täytyykin vielä useampi retki Gozolle tehdä, jotta jonkunlaisen käsityksen koko saaresta saa.

Viikot vierii

Teretere!

Koska kirjoittelen tätä blogia myös itseäni varten, ajattelin nyt vaan kertailla mitä tässä lähiviikkoina on tapahtunut treenien ja sukeltamisen lisäksi, koska niitä on sitten kiva muistella myöhemmin.

Iltaisin aika on kulunut treenien lisäksi täällä St. Juliansissa hengaillen pääasiassa Empun kanssa. On myös ollut kiva kun ollaan pystytty näkemään myös päivällä kun Emppu hakee hoidettavansa koulusta täältä. Saa nähdä miten pärjään kun läheisin kaveri lähtee takaisin Suomeen viiden viikon päästä... Meillä on tullut tavaksi hämmentää ihmisiä kaikenmaailman asusteilla ja Halloweenina lähdettiinkin liikkeelle vähän rajummalla meikillä.

 Satunnaisesti tulee viikolla nähtyä myös muita kavereita, kuten toista aupairia, Deiviä. Deivi on kiertänyt aika paljon eri paikkoja täällä Maltalla ja eilen mulla tuli sellanen hinku päästä itsekin vähän tutustumaan muuhunkin kuin tähän tuttuun ympäristöön. Olisi jotenkin urpoa asua ulkomailla kuitenkaan tutustumatta lainkaan maahan. Onneksi tässä on vielä aikaa ja ensi viikolla ystäväni Sini tekee vierailun tänne joten voidaan turisteilla ihan huolella.

Viikonloppuisin on tullut hengailtua vähän isommalla porukalla ja tehty kaikenlaista muun muassa biliksestä jonglöörauksen opetteluun.

 Jotenkin elämä tuntuu tällä hetkellä lungilta ja suhteellisen huolettomalta. Tekemistä riittää, vaikka toki niitä tylsiäkin hetkiä on. Leon kanssa menee mukavasti ja viikot vain vierivät eteenpäin. Ennen kuin huomaankaan, koittaa jo Joulu ja mun aika tehdä visiitti Suomeen.