MatkaopasSanzasta turistiksi

 Tänä viikonloppuna päätin ottaa välillä vähän iisimmin, mutta en sanois että se ois kovin huono vaihtoehto ollut.
Perjantaina meidän oli tarkoitus mennä Empun kanssa syömään, mutta hän oli huonovointinen niin se viikon ainoa sosialisoitumismahdollisuus menikin sitten siinä. Jumiuduttuani koneen ääreen niin kauaksi aikaa, että takapuoli oli tunnoton, tajusin että voisi ehkä jotain duunaillakin.
Mun oli tarkoitus pitää lepopäivä juoksusta torstaisen intervallitreenin jälkeen, mutta lopulta siinä kävi niin että mua alko ärsyttämään epäsosiaalisuuteni ja se ettei kukaan voinut nähdä niin lähdin sitten vaihteeksi juoksemaan. Intoa olisi riittänyt vielä pidempäänkin lenkkiin, ja jäi hieman ärsyttämään toi 600 metriä. joka jäi kympistä uupumaan.

Urheilijamaisesti marssin lenkin jälkeen PizzaHuttiin ja kipitin kotiin kattomaan Salkkareita. Aika villiä.

Lauantaina oli kiva herätä virkeänä auringonpaisteeseen ja nauttia aamista partsilla. Nopean pakkauksen jälkeen otin bussi numero 12 ja suuntasin kohti Vallettaa. Valletassa kiertelin ympäri kaupunkia, pistäydyin kaupoilla, syömässä ja jätskillä ja nautin auringosta.

 Tutustumiskierroksen (noin neljän tunnin jälkeen) hyppäsin rannasta lauttaan ja matkasin Sliemaan jatkamaan shoppailuja.
Heräteostosten jälkeen ei mieliala ollut ehkä korkeimmillaan heheh ja lopulta kellon tullessa kahdeksan käppäilin kotiin. Pari askelta (noin 22 tuhatta) tuli siis päivän aikana otettua.

 Vaikka tykkäänkin tehdä paljon asioita yksin, kuten just esimerkiksi tutustua uusiin paikkoihin, tuntuu tän viikon jälkeen, että mun yksinolon annos on tällä hetkellä aika fulsantti. Illalla skypeteltiin Elkun kanssa ja puhuttiin melkeen kaks tuntia ihan tosta noin vaan. Tuntu kun oltas oltu samassa huoneessa ja oli kyllä ihana päästä juttelemaan ystävälle edes näin kerran viikossa.

Tänään oon yksin kotona ja pohdiskelen että mitäs sitä oikein tekis. Tällainen ylenpalttinen ohjelmaton vapaa-aika hämmentää mua.