Te Maltan suomalaiset, jotka tätä luette, tiedätte luultavasti turhankin hyvin, mitä tarkoitan, mutta Suomen suomalaisten naamat ovat varmaankin vääntyneet kysymysmerkeille, joten eiköhän avata tätä hommaa hieman:
Tän lyhyen täällä Maltalla viettämäni ajan aikana, olen päässyt seuraamaan ja olemaan mukana varsin hupaisassa saippuaoopperassa. Välillä nimittäin meno tällä kivellä on ihan oikeasti verrattavissa tuohon vuosikausia telkkarissa pyörineeseen Salatut Elämät- draamasarajaan. Kun asiaa alkaa miettimään, noita yhtäläisyyksiä salkkarimenoon on jopa pelottavan paljon.
Kaikki lähtee siitä, että "kaikki tuntevat toisensa"
Tämä on toki yleistämistä, törmäänhän sentään viikoittain uusiin tuttavuuksiin. Pieni totuuden siemen tässä väitteessä kuitenkin kytee, sillä kukoistavan pelibisneksen ansiosta suuri määrä suomalaisia ja muita skandeja pakkautuu pakostakin samalle alueelle ja näin ollen piirit ovat hyvinkin pienet.
Suurin osa tämän sarjan hahmoista asuu St. Julians ja Sliema kaupunkien lähimaastossa, joten jo pelkästään ulos astuessaan voi olla lähes varma törmäävänsä tuttuihin kuin Salkkareissa konsanaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on taannoinen noin puolisen tuntia kestänyt kauppareissuni lähikauppaan, jonka aikana ehdin törmäämään lähes kymmeneen tuttuun ja vaihtamaan muutaman sanan heidän kanssaan.
Mulle pääkaupungin kasvatille nää pienet piirit onkin tuntunut hieman hassulta, mutta pikkupaikkakuntalaiselle tällainen on varmasti ihan normaalia. En kuitenkaan nää tässä mitään pahaa, vaan nauran kerta toisensa jälkeen sille kun huomaan lähes kaikkien suomipiireissä piirivät tietävän toisensa tai vähintäänkin Maltan kuuluisimmat Suomi-sankarit ja legendat, joiden seikkailuista ja edesottamuksista voisi melkein kirjoittaa kirjan. Ei ole kuitenkaan pelkoa siitä, että tämän sarjan hahmoihin ehtisi kyllästymään, sillä vaihtuvuus on yhtä suurta kuin Salatuissa Elämissä niin ikään.
Aivan kuten Salkkareissa, myös meillä täällä on ne muutamat vakipaikat, joissa ei vain voi olla törmäämättä tuttuihin. Näistä esimerkkeinä mainittakoot Sliemassa sijaitseva saluuna nimeltä Black Gold, St. Juliansissa suosiostaan nauttiva irkkupubi Cork's ja kaikenkarvaisten skandien suosiossa oleva Bacco's Pacevillen sydämessä. Näissä ja muutamissa muissa paikoissa nämä sarjan hahmot viettävät iltojansa viikko toisensa jälkeen. Musta olikin hassua kun menin jouluna käymään Suomessa eräässä lempparibaarissani Helsingin Kalliossa, enkä törmännyt yhteenkään tuttuun. Erona taitaakin olla, että Kalliossa itsessään taitaa olla yhtä paljon baareja kuin Sliemassa ja St.Juliansissa yhteensä.
Juorut kulkee kuin Ulla Taalasmaan seurassa konsanaan
Mun parasta hupia täällä on (etenkin viikonloppujen jälkeen) kuunnella mehevämpiä juoruja, joista puskaradio täällä tiedottaa hyvinkin nopeasti. Nämä juorut eivät ole aina edes mitään ihmeellisiä, mutta ihmisen luontaisen uteliaisuuden takia herkullista kuunneltavaa, varsinkin kun niitä maustaa hieman ja paistaa meheväksi voissa. Hauskaa on myös kuulla, mitä itsestä tai kavereista liikkuu ja järkyttyä kuinka paljon jutut voivatkaan suurentua ja siinä sitten pohtia mistä ihmeestä ne ovat oikein saaneet alkunsa. Itse olen kuitenkin toistaiseksi ainakin keskittynyt lähinnä näiden juorujen puimiseen, niiden päähenkilöksi pääsemisen tavoittelun sijaan. Maltalla kuitenkin kenestä vaan voi tulla tunnettu. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia.
Tätä draaman määrää
En oo varmaan koskaan elänyt näin keskellä draamaa kuin mitä täällä Maltalla. Milloin on käsirysyä tai sanaharkkaa kapakassa, milloin huumataan, milloin on draamaa työpaikalla, tai yleisimmin milloin on saatu aikaan aikamoinen ihmissuhdesoppa, jossa voidaan tarvita jopa välienselvittelijää. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin... Jonkun mielestä tää voisi olla rasittavaa, mutta mun näkökulma asiaan on, että ripaus draamaa tuo vaan piristystä päivään ja elämään ylipäätään.
Suomalaiset Maltalla
Juorujen lisäksi toinen hyvä ajanviete täällä on "Suomalaiset Maltalla"- facebook ryhmässä norkoilu. Ryhmään postataan päivittäin ja nämä viestiketjut saavat aikaan joko nauru- tai itkureaktion. Hupaisinta on lukea kuinka ihmiset provosoituvat sarkastisista kommenteista ja trolleista, joita ryhmästä löytyy myös pilvin pimein.
Maltalaiset ovat oma lukunsa
En voi kuitenkaan väittää suomalaisten olevan ainoa Maltalla asumisen hupaisaksi tekevä seikka. Aivan oma lukunsa ovat myös nämä maltalaiset. Voin lämpimästi suositella lukemaan Juha Vuorisen kirjan "Maltan mieleni", jotta saisitte edes pienen käsityksen tämän saaren käsittämättömästä maailmanmenosta. Joissain asioissa olemme vain niin eri maailmoista maltalaisten kanssa, että ihan naurattaa. Oppia kuitenkin ikä kaikki...
Maltan poliisi "Pulizija"
Otetaanpa tähän loppuun vielä sellainen loppukevennys nimeltä Maltan poliisi aka Pulizija, jota ei vain voi ottaa tosissaan. Iltaisin viiden hengen ryhmissä Pacevillen alueella parveilevat ja kaduilla huomattavaa ylinopeutta kaahaavaat pulizijat voivat saada naurureaktion aikaan jo pelkän ulkonäkönsä perusteella. Lyhyen lännät, maltalaisen, tukevahkon ruumiinrakenteen omaavat pulizijat omistavat komean koppalakkisen virkapuvun, mutta eivät juuri maalaisjärjeä. Maltan poliisin mielestä esimerkiksi nuuskan hallussapito tai julkisella paikalla kuseminen ovat pahemmin rangaistava teko kuin puukotus tai käsiksi käyminen. En ole itse toki näitä henkilökohtaisesti kokenut, mutta lähipiiri ja puskaradio ovat pitäneet minut varsin hyvin perillä Maltan poliisin toimista. Yksi esimerkki tapaamisesta pulizijan kanssa löytyy tästä ihan lähipiiristä kun eräs kaunis aamu nämä pulizijat tulivat hakemaan erästä ystävääni kotiovelta. Syy tähän ei kuitenkaan ollut lainkaan ystäväni oma, vaan hänen kämpässään aikaisemmin asuneen tytön, joka oli tehnyt ties mitä kiellettyä. Olipa siinä sitten selvittelemistä kun yrität tehdä pulizijoille selväksi, ettet ole kyseinen henkilö - ja pulizijathan uskovat tämän varmasti saman tien.
Kaiken kaikkiaan siis varsin hyvä paikka asua tämä saari - ei ainakaan tule tylsää.
Ihan huippu! :D <3
VastaaPoistaSalkkarifanin unelma suorastaan <3
VastaaPoista