Suunnan muutos

Viime postauksesta onkin aikaa ja myös mun elämä tällä kivekokkareella on muuttunut suhteellisen paljon.

Tammikuun lopussa sain kuulla työnhakuni tuottaneen tulosta siihen malliin, että alottaisin helmikuun puolivälissä asiakaspalvelutehtävissä eräässä suurehkossa nettikasinossa.
Päätös lopettaa au pair- hommat oli kypsynyt pikkuhiljaa päässäni ja olinkin enemmän kuin innoissani saadessani työpaikan näin siististä firmasta.

Ensimmäiseksi koin velvollisuudekseni kuitenkin hankkia tilalleni uuden au pairin ja niinpä aloitettiin Empun kanssa armoton etsintä internetin ja facebookin ihmeellisestä maailmasta. Lopulta Leon uudeksi hoitajaksi valikoitui Ella ja niin jäimme koko perhe jännityksellä odottamaan, minkälaista elämä uuden au pairin kanssa tulisi olemaan.

Ella saapui ja kaikki lähti sujumaan hienosti. Myös mä sain asua vielä host-perheen nurkissa, ettei tarvinnut paniikissa lähteä uutta asuntoa metsästämään.
Olikin varsin mukavaa saada samanikäinen kämppis ja päästä esittelemään hänelle Maltaa ja tätä meidän salkkarimaista elämää. 

En myöskään voisi olla kiitollisempi host-perheelleni siitä, että sain jäädä vielä asustelemaan perheen kanssa hetkeksi ja ylipäätään koko kuluneesta puolesta vuodesta. Vaikka perheen hyvästeleminen haikeaa olikin, olen onnekas että asutaan niin lähekkäin, että törmäillään ihan viikottain.




Lopulta alkoivat myös kauan odotetut työt. Kahden viikon harjoittelujakson jälkeen oli aika siirtyä oikeasti tositoimiin. Jännitin varmaan saman verran kuin ensimmäistä koulupäivää odottava pikku Saana. Mietin koko alku trainingin ajan etten tule koskaan näitä asioita sisäistämään, sillä koko tämä kasinomaailman oli mulle jotain aivan uutta.

Siinä sivussa sain sopivasti jäätävän kurkkutaudin, joka sisälsi neljän päivän puhekyvyttömyyden, pari litraa jäätelöä, turhan monta nenäliinaa, unettomia öitä, maratonin skippaamisen sekä pari antibioottikuuria.

Tappotaudista selvittiin jotakuinkin, mitä nyt koko maaliskuun oli on-off kipeilyvaihe päällä mutta sådant är livet i Malta.
Työt alkoivat rullaamaan då och då, mutta hyvin nopeasti hommat rutinoituivat ja homma alkoi luistaa kuin small talk suomalaiselta pikku hiprakassa.

Seuraava jännitysmomentti olikin kämppiksen ja kämpän löytäminen. Alun perin meillä oli Empun kanssa tarkoituksena muuttaa yhdessä, mutta koska poikaystävät ovat tietenkin etusijalla, karsiuduin tuolta kämppislistalta ja aloin miettimään plan beetä. Alan ehkä pikkuhiljaa uskomaan, että asioilla on oikeasti tapana järjestyä, eikä se ole vain kliseinen sanapari. Mun plan bee nimittäin tupsahti kuin taivaan tuulista kun facebook-ilmoitukseni tuotti tulosta. Ei siis tosiaankaan tunnettu Roosan kanssa etukäteen, mutta jo alusta alkaen huomasin, että tullaan juttuun paremmin kuin pata ja kattila.

Niinpä alettiin etsimään kämppää yhdessä Roosan kanssa ja jo toisella näytöllä löytyi oikein varteenotettava vaihtoehto. Hetken mietittyämme päädyimme kyseiseen asuntoon, joka sijaitsee Gziran ja Slieman rajamailla niin, että molempien työmatka on noin 15 minuuttia. Täydellisen sijainnin lisäksi plussaa tuli kämpän valoisuudesta ja moderniudesta (kukaan ei ole asunut siinä aikaisemmin) sekä kahdesta kylppäristä. Näin tuli siis myös mulla vihdoin se päivä kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni. Enpä olisi kyllä vielä vuosi sitten kuvitellut sen tapahtuvan Maltalla vaan pikemminkin jossain Kalliohuudeilla.

Näinpä mun elämä viimeiset pari kuukautta on ollut aikamoista uuteen totuttelua, asioiden järjestelyä ja aloilleen asettumista. Toki mukaan on mahtunut hurjasti uusia tuttavuuksia - etenkin työpaikalta - joihin toivon tutustuvani vielä paremmin. Olen toki tykännyt hurjasti mun uudesta työpaikasta ja jo nyt huomannut enkun ja ruotsin kielitaitojeni kehittyneen kohisten, sillä ne ovat kielet joita toimistolla eniten kuulee. Toivoisin kuitenkin pääseväni vielä kunnolla sisälle porukkaan.

Mitäköhän muuta tämän auringon alla..? Aurinkoa ja ihania päiviä, myös aikaisemmin podettu yksinäisyys on selätetty ja koen, että mulla on ihania ystäviä ympärillä. Suomesta en kaipaa muuta kuin ruisleipää ja toki läheisiä, mutta vain sillain sopivissa määrin, sillä koen että mun tämänhetkinen koti on kyllä täällä. Mun porukat tulee käymään täällä noin kuukauden päästä ja rakas ystäväni Buukkis toukokuun lopulla - en malta odottaa!

Voisinkin vielä mainostaa, että mun muutamat kuomat täällä on alkanut bloggaamaan Maltalaiffistaan, ja näitä mahtavuuksia pääsette lukemaan täältä:Taru Tarzan Takalan blogi Ellun kanan blogi Pynden blogi