Jag och min lov romans (i sista bilden) önskar härlig jultid för allihopa!
torstai 15. joulukuuta 2016
Winter Wonderland
I London visiterade vi också i Winter Wonderland som är en kobination av nöjesparken och julmarkanden. Det finns också en skridskobana där så om du saknar din "julmood" Winter Wonderland är en plats du kan hitta den! De alla "circus games" påminnade mig om min jobbet i nöjespark Borgbacken så det känndes också ganska nostalgisk att gå och kolla på människorna som jobbade där. Det bara är någonting så magisk i nöjesparkerna som kan du se i dessa bilder:
Ookko nää Oulusta? Pelekääkkö nää polliisia?
Mistä tietää, että Sanza on ollut liian pitkään poissa Stadista?
- Siitä kun se alkaa puhhuu semmosta murretta ettei tiiä itekkää mistä moinen landeus kumpuaa.
Okei okei, pakitetaas vähä. Mistä on oikein kyse? Mikä murre? Entä miten määrittelen "landeuden"?
Noin vuos sitten samoihin aikoihin huomasin saman ilmiön, että mulle ominainen etelä-suomalainen puhetyyli oli vaihtunut johonkin hyvin epämääräseen Pohjois- ja Itä-Suomen murteen sekotukseen, joka sisäls kuitenkin myös jossainmäärin mun omaa "alkuperästä" puhetyyliä. Muistanki kuinka ystäväni Sini tokas tähän "Joo Saana mä tuon sulle Stadin takas, älä huoli.", kun tuli kyläilemään Maltalla taannoin.
Mistä moinen sitten johtuu, miks yhtäkkiä alan käyttämään sellasta kieltä mitä en oo koko elämäni aikana puhunut? Ehkä siks koska oon vähän pelle. Tai sitten siks koska täällä Maltalla mun suurin osa mun ystävistä tullee jostain muualta ku Helsingistä. Luonnollisesti myös puhetyyli tarttuu kun hengaa paljon näiden ihmisten kanssa - ehkä kyseessä on joku ihmisen samaistumisvietti, mene ja tiedä.
Meillä täällä Maltan kotona puhutaan lähinnä oulua, mikä on aika hauskankuulosta. Tutuksi on täällä tullut myös Tamperreen moromoro-kieli sekä Turun viroa muistuttava mongerrus. Mun mutsi puolestaan on Pohjois-Karjalasta ja faija stadista joten puhun sujuvasti näitä molempia kieliä. Okei joo, ehkä mun stadissa ois vielä parantamisen varaa, mutta hyvin harvapa sitä ihan oikeeta slangia enää tänäpäivänä puhuu.
Stadilaisilla puhetyyli on sen verran kova, että muut murteet kuullostaa sen rinnalla paljon lepposemmilta ja ystävällisemmiltä. Tai no en ehkä mee yleistämään tätä koko Suomen kaikkia muita murteita koskevaksi faktaksi, mutta totta on, että pehmeämpi puhetyyli antaa myös ystävällisemmän kuvan ihmisestä. Pointtina tässä oli kuitenkin kai pohtia sitä miks oon muuttanut mulle olennaista puhetapaa ja vastauksena siihen on varmaankin yksinkertasesti vaan se, että koska se kuulostaa musta kivalta. Musta on hauska leikkiä sanoilla, sananlaskuilla ja myös murteilla - niillä saa jotenkin väriä arkeen. Vaikka aina ne edelleen nauraaki mulle ku päästän kaksoiskonsonanteilla höystetyn murrepläjäyksen suustani.
Me kettuillaan aina Roosan (från Uleåborg) kanssa toistemme landelaisuudesta ja stadilaisuudesta. Tosiasiassa en kuitenkaan suinkaan pidä Roosaa tai muitakaan Kehä Kolmosen ulkopuolisia automaattisesti jotenki juntteina, vaikka sellasta läppää saatan joskus puolivahingossa heittääkin (veikkaan että suuri osa stadilaisista tekee sitä, koska se vaan on se juttu). Silti mulle osotettu läppä siitä että asun melkein Vantaalla, menee vähän liikaa tunteisiin, vaikka se onkin tarkotettu vaan vastaiskuksi mun landekommenteille.
Vaikka mulle tollaset läpät landelaisuudesta on puhdasta läppää, tiedän että mahtuu tähän maailmaan niitäkin jotka heittää tollasia kommentteja tosissaan. Mä oon tavannu täällä Maltalla uskomattoman hienoja ihmisiä ympäri Suomea, mistä oon superilonen, koska pelkässä Helsinki-kuplassani ois varmasti jääny monet näistäkin tapaamatta. Ihan samoin ku on rasismia ihonvärin tai vaikkapa iän perusteella, monet meistä syyllistyy myös paikkakuntarasismiin. Stadilaiset mielletään helposti koviksi, lappilaiset erakoiksi ja savolaiset "junteiksi". Jostainhan nääkin stereotypiat on toki saanu alkunsa, mutta se ei tarkota, että meiän pitäs ylläpitää niitä tai uskoa niihin.
Uskallankin väittää, että monien meistä pitäs hieman uskaltaa rikkoa sitä omaa kuplaansa ja katsoa muista suomalaisia avarakatseisemmin.
Vaikka silti, se on ihan ok, että nauran ku mun kämppikset juo "limukkaa" ja kuinka ne ei aina heti tajua mitä tarkotan dösällä. Molemmat on meille itellemme tuttuja perussanoja, eikä se että käytetään niitä, tee kummastakaan osapuolesta junttia - satutaan vaan puhumaan vähän eri tyyleillä.
- Siitä kun se alkaa puhhuu semmosta murretta ettei tiiä itekkää mistä moinen landeus kumpuaa.
Okei okei, pakitetaas vähä. Mistä on oikein kyse? Mikä murre? Entä miten määrittelen "landeuden"?
Noin vuos sitten samoihin aikoihin huomasin saman ilmiön, että mulle ominainen etelä-suomalainen puhetyyli oli vaihtunut johonkin hyvin epämääräseen Pohjois- ja Itä-Suomen murteen sekotukseen, joka sisäls kuitenkin myös jossainmäärin mun omaa "alkuperästä" puhetyyliä. Muistanki kuinka ystäväni Sini tokas tähän "Joo Saana mä tuon sulle Stadin takas, älä huoli.", kun tuli kyläilemään Maltalla taannoin.
Mistä moinen sitten johtuu, miks yhtäkkiä alan käyttämään sellasta kieltä mitä en oo koko elämäni aikana puhunut? Ehkä siks koska oon vähän pelle. Tai sitten siks koska täällä Maltalla mun suurin osa mun ystävistä tullee jostain muualta ku Helsingistä. Luonnollisesti myös puhetyyli tarttuu kun hengaa paljon näiden ihmisten kanssa - ehkä kyseessä on joku ihmisen samaistumisvietti, mene ja tiedä.
Meillä täällä Maltan kotona puhutaan lähinnä oulua, mikä on aika hauskankuulosta. Tutuksi on täällä tullut myös Tamperreen moromoro-kieli sekä Turun viroa muistuttava mongerrus. Mun mutsi puolestaan on Pohjois-Karjalasta ja faija stadista joten puhun sujuvasti näitä molempia kieliä. Okei joo, ehkä mun stadissa ois vielä parantamisen varaa, mutta hyvin harvapa sitä ihan oikeeta slangia enää tänäpäivänä puhuu.
Stadilaisilla puhetyyli on sen verran kova, että muut murteet kuullostaa sen rinnalla paljon lepposemmilta ja ystävällisemmiltä. Tai no en ehkä mee yleistämään tätä koko Suomen kaikkia muita murteita koskevaksi faktaksi, mutta totta on, että pehmeämpi puhetyyli antaa myös ystävällisemmän kuvan ihmisestä. Pointtina tässä oli kuitenkin kai pohtia sitä miks oon muuttanut mulle olennaista puhetapaa ja vastauksena siihen on varmaankin yksinkertasesti vaan se, että koska se kuulostaa musta kivalta. Musta on hauska leikkiä sanoilla, sananlaskuilla ja myös murteilla - niillä saa jotenkin väriä arkeen. Vaikka aina ne edelleen nauraaki mulle ku päästän kaksoiskonsonanteilla höystetyn murrepläjäyksen suustani.
Me kettuillaan aina Roosan (från Uleåborg) kanssa toistemme landelaisuudesta ja stadilaisuudesta. Tosiasiassa en kuitenkaan suinkaan pidä Roosaa tai muitakaan Kehä Kolmosen ulkopuolisia automaattisesti jotenki juntteina, vaikka sellasta läppää saatan joskus puolivahingossa heittääkin (veikkaan että suuri osa stadilaisista tekee sitä, koska se vaan on se juttu). Silti mulle osotettu läppä siitä että asun melkein Vantaalla, menee vähän liikaa tunteisiin, vaikka se onkin tarkotettu vaan vastaiskuksi mun landekommenteille.
Vaikka mulle tollaset läpät landelaisuudesta on puhdasta läppää, tiedän että mahtuu tähän maailmaan niitäkin jotka heittää tollasia kommentteja tosissaan. Mä oon tavannu täällä Maltalla uskomattoman hienoja ihmisiä ympäri Suomea, mistä oon superilonen, koska pelkässä Helsinki-kuplassani ois varmasti jääny monet näistäkin tapaamatta. Ihan samoin ku on rasismia ihonvärin tai vaikkapa iän perusteella, monet meistä syyllistyy myös paikkakuntarasismiin. Stadilaiset mielletään helposti koviksi, lappilaiset erakoiksi ja savolaiset "junteiksi". Jostainhan nääkin stereotypiat on toki saanu alkunsa, mutta se ei tarkota, että meiän pitäs ylläpitää niitä tai uskoa niihin.
Uskallankin väittää, että monien meistä pitäs hieman uskaltaa rikkoa sitä omaa kuplaansa ja katsoa muista suomalaisia avarakatseisemmin.
Vaikka silti, se on ihan ok, että nauran ku mun kämppikset juo "limukkaa" ja kuinka ne ei aina heti tajua mitä tarkotan dösällä. Molemmat on meille itellemme tuttuja perussanoja, eikä se että käytetään niitä, tee kummastakaan osapuolesta junttia - satutaan vaan puhumaan vähän eri tyyleillä.
Mysig julatmosfär i London
En vecka sedan var det igen dags att ta en liten "timeout" och åka borta från ön. Denna gång reste jag till London med min kollega Blanka. Om Madrid var höstlig, var London däremot julig (hehe ganska obvious om det är december). Även om det finns inte snön där (surprise surprise), var atmosfären jättejulig med alla härliga julljuser och sånger man såg och hörde på gatorna och i butikerna.
Blanka har bott i London två år och jag har visiterat där tidigare så istället för sevärdheter, fokuserade vi på shopping. Även om jag har bestämt köpa presenter bara för min familj, lyckades jag få en liten julstress där - så typisk mig. Helt och hållet resan var lyckad och behövande mellanstund från vardagen.
Här finns de några bilder från London's myssiga kvällen i Oxfordstreet:
9 natter och det är jul äventligen! Ha det så bra allihopa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)