Hellurei ja hellät tunteet! Nyt ois sitten tarkotuksena kertoa teille miten mä oikein vietän arkipäiväni täällä.
About puol yhdeksän, yhdeksän maissa heräilen ja siinä sitten aamutoimet ja Leolle aamupala. Pian ja Tonin (tän perheen vanhempien) työajat vähän vaihtelee, mutta pääasiassa jään Leon kanssa kahden ysin jälkeen. Aamupäivällä ollaan oltu lähinnä sisällä, kun ulkona on ollut porottava paahde. Muutaman kerran ollaan menty keskipäivän aikoihin ulkoilemaan ja huh hellettä sano jänis pakkasta... Meillä ei ole mitään sen kummempaa päivärytmiä, syödään kun on nälkä ja käydään nukkumaan kun nukuttaa.
Tiistaisin ja torstaisin Leo on yhdeksästä kahteen päiväkodissa, jonne vien ja haen hänet. Niinä päivinä mulla on siis viisi tuntia vapaa-aikaa päivällä, jonka oon käyttänyt lähinnä rannalla löhöilemällä tai lenkkeilemällä. Päiväkoti on ihan kävelymatkan päässä, joten kuljetaan sinne rattailla. Täällä päiväkoti ei tarjoa ruokaa, joten edellisenä iltana saatan laittaa eväät ja hoitolaukun valmiiksi tarhapäivään,
Kolmen jälkeen on yleensä Leon uniaika, mistä oon pitänyt aikalailla kiinni, että se edes jotenkin rytmittäs päivää. Parin tunnin päikkäreiden aikana oon tehnyt kaikkea melko turhaa kuten nukkunut tai datannut. :D
Viiden maissa tulee Pia kotiin ja mun
elämä vapaa-aika alkaa. Iltasin oon lähinnä
ravannut läppärihuollossa, treenannut, torkahdellut, satunnaisesti nähnyt jotain tuttuja tai sitten vaan mennyt perheen kanssa leikkipuistoon tai kauppaan.
 |
| Oon ihan koukussa näihin Dr.Juice smoothieihi! |
Iltasin uni on tullut tosi aikasin, ja muutenkin oon ollut aivan älyttömän väsynyt täällä. Aluksi ajattelin, että se johtuu univelasta, mutta viikon jälkeen aloin ihmetellä kun pitkät yöunet ei auttaneet ja päivälläkin torkahtelin ja olo oli varsin voimaton. Esimerkiksi yks päivä yritin lähteä lenkille, vaikka treeni ei ollut kulkenut alkuviikostakaan, mutta juostessa alkoi tuntumaan että jalat ei kohta kanna. Sellanen armoton makaroniheikotus, miltä tuntuu kun on kuumeessa. Toi vetelä ja väsynyt olo on kuitenkin pikku hiljaa helpottanut ja alan olla normaalimpi. Liekö syy liiassa nukkumisessa, kuumuudessa, jännityksessä vai liian vähäisestä nesteytyksestä - tiedä häntä...
Mun työtehtäviin ei kuulu juurikaan muuta kuin Leon hoitamista. Pieniä kotitöitä tietysti, mutta eivätpä nuo tiskikoneen tyhjentäminen tai lelujen kerääminen paljoa rasita. Oon kuitenkin tykännyt pitää paikat siistinä kun ei muutakaan tekemistä oo ollut. :D Ruokaa mun ei siis tarvii laittaa, kun yleensä jääkaapissa on edellisen illan ruuat, mutta saan kokkailla jos siltä tuntuu. Oonkin alkanut innostumaan tosta keittiössä hääräilystä ja taioinkin yks päivä sellaset falafelpitaleivät että avot!
Tää viikko on ollut siitä erikoinen, että Toni on työmatkalla ja Pialla on ollut iltavuoroviikko (vissiin tästä lähtien joka toinen viikko) eli kahdesta iltakymmeneen. Mun vapaaaika on siis ollut aamupäivisin, jolloin oon lähinnä raahautunut lenkille. Tällä viikolla oon myös kokkaillut enemmän kuin yleensä, mikä on ollut kyllä kivaa puuhastelua. Taiottiin myös Leon kanssa sämpylät tossa yksi ilta.
Leon herättyä viiden-kuudenmaissa ollaan sitten menty syömisen jälkeen vähän ulos, leikkipuistoon. Loppuilta onkin sitten vierähtänyt auto-ohjelmia katsellessa. Leon nukkumaanmenoaika ei ole mitenkään kovin tarkka, mutta yllättävän myöhäinen mitä oon tottunut Suomessa lapsia hoidellessani. Muutenkin lapset ovat täällä myöhempään hereillä kuin Suomessa, mutta ihmekös tuo kun etelässä ollaan. Vielä iltakymmeneltä leikkipuistot on täynnä lapsia.
Ihan mukavaahan tää arkikin on loppupeleissä ollut, vaikka viime viikolla oli työn ja tuskan takana, että selvisin viikonloppuun asti. Välillä tulee niitä heikompia hetkiä, mutta välillä on kiva nauttia arjen pienistä iloista. On hyvä muistaa, ettei se arki sen ruusuisempaa mulla olisi siellä Suomessakaan. Täällä mulla on sentään vielä aurinko ja meri. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti