Mdina & Blue Grotto

 Huonosta säästä huolimatta teimme suomesta käymässä olleen ystäväni Sinin kanssa turistiretkiä. Sää oli joka kerta suhteellisen kamala eli kylmä ja märkä, mutta hienoja paikkoja tuli nähtyä siitäkin huolimatta. Torstaina kävimme Mdinassa, joka on vanha kaupunki aikalailla Maltan keskiosassa. Ehdimme kierrellä vähän ja käydä kuuluisalla suklaakakulla, kunnes kylmyys ajoi meidät kotiin.

 Sunnuntaina otimme suunnaksi Blue Groton, kodistamme toisella puolella saarta sijaitsevan mahtavan luonnon luolan. Loppupeleissä emme löytäneet itse the Blue Grottoa, vaikka se varmasti se oli aivan huudeilla, jossa mekin. Hienoja maisemia tuli kuitenkin jälleen kerran nähtyä. Myös bussissa tuli istuttua, mutta lentokentällä pysähtyessämme pääsimme onneksi antamaan palautetta Maltan julkisesta liikenteestä.

 Mua hirmuisesti kyllä kiinnostaa kiertää Maltaa ja nähdä paikkoja, mutta tuntuu että näillä meidän retkillä ei mennyt mikään oikein suunnitelmien mukaan...

Retki Vittoriosaan

Toissa lauantaina hyppäsin bussiin ja matkasin kohti Vittoriosaa, joka on pieni vanha kaupunki noin tunnin bussimatkan päässä. Sain Deiviltä lainaan turistioppaan ja kasan vinkkejä paikoista, joita kannattaa käydä katsomassa, joten lähdin hyvillä eväillä matkaan.

  Yksin on kyllä kieltämättä kiva seikkailla. Löysin Vittoriosaan helposti ja kiertelin sen kiemuraisilla pienillä kujilla. Muutaman tunnin vierähdettyäni käväisin vielä viereisessä pikkuisessa kaupungissa Sengleassa ja nautin aurinkoisesta, joskin varsin tuulisesta säästä ja aavekaupunkimaisen autiosta tunnelmasta.

Kuten aikaisemmin on tullut todettua, musta on siistiä tutustua eri paikkoihin ja oikeastaan se onkin kaikkein parasta aikaa juuri itselle. Etenkin jos sattuu hengailemaan tällaisissa aavekaupungeissa niin pystyy aika helposti olemaan vain keskenään omien ajatustensa kanssa.

Gozon reissut

Viime maanantaina ei tarvinnut kärsiä maanantaimasennuksesta, kun uudet, Maltalla lomailevat kaverini pyysivät mua mukaan käymään Gozolle. Niinpä lähdettiin Leon kanssa mukaan. Gozo on siis Maltaan kuuluva saari tuossa vieressä. Erona itse Maltaan on rauhallisuus ja vehreys. Juttelin hunajakauppiaan kanssa, jolla tuntui olevan kaunoja meluisaa Maltaa kohtaan.

 Gozolla kävimme syömässä herkulliset kala-annokset ja katsomassa kuuluisaa Finestra Azzurra luonnonikkunaa ja turistoimme vain. Gozolla on vaan niin paljon nähtävää, ettei yksi päivä mitenkään riitä kaiken näkemiseen. Aivan ihana viikon aloitus kuitenkin tämä pieni reissumme.

Sunnuntaina päätettiin lähteä Emilian kanssa kanssa Gozolle. Matkaan sisältyi vaan hieman mutkia... Bussi ei ottanut Emppua kyytiin, myöhästyimme lautasta ja nälkäkiukkuisina vaelsimme ympäri ämpäri kunnes löysimme kiinalaisen ravintolan. Palvelu oli kuitenkin todella surkeaa, joten mieli ei siitä juuri kohentunut ennen kuin saimme annettua palautetta ja päästyämme shoppailemaan.
Noh, kokemus tämäkin, vaikka täytyykin vielä useampi retki Gozolle tehdä, jotta jonkunlaisen käsityksen koko saaresta saa.

Viikot vierii

Teretere!

Koska kirjoittelen tätä blogia myös itseäni varten, ajattelin nyt vaan kertailla mitä tässä lähiviikkoina on tapahtunut treenien ja sukeltamisen lisäksi, koska niitä on sitten kiva muistella myöhemmin.

Iltaisin aika on kulunut treenien lisäksi täällä St. Juliansissa hengaillen pääasiassa Empun kanssa. On myös ollut kiva kun ollaan pystytty näkemään myös päivällä kun Emppu hakee hoidettavansa koulusta täältä. Saa nähdä miten pärjään kun läheisin kaveri lähtee takaisin Suomeen viiden viikon päästä... Meillä on tullut tavaksi hämmentää ihmisiä kaikenmaailman asusteilla ja Halloweenina lähdettiinkin liikkeelle vähän rajummalla meikillä.

 Satunnaisesti tulee viikolla nähtyä myös muita kavereita, kuten toista aupairia, Deiviä. Deivi on kiertänyt aika paljon eri paikkoja täällä Maltalla ja eilen mulla tuli sellanen hinku päästä itsekin vähän tutustumaan muuhunkin kuin tähän tuttuun ympäristöön. Olisi jotenkin urpoa asua ulkomailla kuitenkaan tutustumatta lainkaan maahan. Onneksi tässä on vielä aikaa ja ensi viikolla ystäväni Sini tekee vierailun tänne joten voidaan turisteilla ihan huolella.

Viikonloppuisin on tullut hengailtua vähän isommalla porukalla ja tehty kaikenlaista muun muassa biliksestä jonglöörauksen opetteluun.

 Jotenkin elämä tuntuu tällä hetkellä lungilta ja suhteellisen huolettomalta. Tekemistä riittää, vaikka toki niitä tylsiäkin hetkiä on. Leon kanssa menee mukavasti ja viikot vain vierivät eteenpäin. Ennen kuin huomaankaan, koittaa jo Joulu ja mun aika tehdä visiitti Suomeen.

Scuba diving first time

En ollut koskaan aikaisemmin ollut erityisen kiinnostunut sukeltamisesta, koska mahdollisuutta sen kokeilemiseen ei ollut tullut Suomen oloissa vastaan. Siksi en osannut oikein tiennyt mitä odottaa, kun lauantaina pääsin kokeilemaan sukeltamista dicover scuban merkeissä.

Aloitimme perusasioiden läpikäymisellä edeten veden vaikutuksesta aina varusteisiin ja niiden toimintaan asti käyden läpi pian suoritettavat harjoitukset. Periaatteessa kaikki tuntui selkeältä ja helpolta ja pian huomasinkin olevani täysissä tamineissa valmiina hyppäämään altaaseen.

Pian aiemmin helpoilta näyttäneet harjoitukset tuli kohdata käytännössä. Hengittämiseen tottui suhteellisen nopeasti, mutta olihan se jännittävää tehdä se ensimmäistä kertaa vedenalla, vaikka olimmekin vain altaassa.

Yhtäkkiä alkoi tuntua, ettei mikään tule onnistumaan ja sain aiheutettua itselleni pienen paniikin. Veden alla kaikki tuntui niin hallitsemattomalta, kaikki raajat vain lähtivät lentoon. Olen kärsinyt lievästä ahtaanpaikankammosta, mutta se ei tuntunut lainkaan ylitsepääsemättömältä asialta. Rauhoiteltuani itseni jälleen kävimme henkilökohtaisesti opettajan kanssa läpi harjoitukset ja sain varman olon niiden suhteen.

Sitten tulikin aika siirtyä tositoimiin kun saimme käskyn hypätä mereen. Syvemmälle mentäessä kohtasin heti ongelmia paineiden tasaamisessa, mikä ei ollutkaan niin helppoa kuin maalla. Aluksi tuntui, että korvat meinaavat räjähtää ja ettei tästä tule mitään, mutta pikkuhiljaa homma alkoi kuin alkoikin sujua ja pääsin pulahtamaan pohjaan (n.10 metriä) asti  ja suorittamaan perusharjoitukset siellä. Se fiilis oli aivan mahtava kun alun vaikeuksien jälkeen pääsi kokemaan miltä se sukeltaminen oikeasti tuntuu.

 Ei aikaakaan kun happivarastot näyttivät että on aika palata pintaan ja lopettaa tämänkertainen sukellus. Hyvät fiilikset jäi ehdottamasti päällimmäisenä mieleen ja into kokeilla lisää vaan kasvoi.

En jotenkin olisi osannut kuvitella kuinka kiehtovaa sukeltaminen voi olla.
Nyt tarkoituksena olisi jatkaa ainakin openwater kurssi ja mahdollisesti myös advance, let me see...
Kuvat Toni Saloranta