Lähtemisen kaiho ja palaamisen vaikeus

Heipparallaa!

Aattelin tällä kertaa rustailla tälleen ajankohtaisesti tuntemuksista, joita kahden "kotimaan" välillä ramppaaminen aiheuttaa. Palasin just Suomen reissulta takasin Maltalle ja voin kertoo, että toi reissu on aina enemmän tai vähemmän shokki.

Viimeset päivät ennen Suomeen lähtöä kulu hitaammin kuin maltalainen bussi ruuhka-aikana, koska mun "Maltan perhe" aka kämppikset oli jo matkustaneet koto-Suomeen joulunviettoon. Jotenkin siitäkin odotuksesta kuitenkin selvittiin ja ennen kuin huomasinkaan istuin koneessa matkalla Suomeen. Lentäminen ei oo mitään mun lempipuuhaa, mutta oon oppinut ottamaan siitä ilon irti eli vetämään hirsiä lennot pitkät. Lentokoneessa mulla tulee kuitenkin aina sellanen jännä fiilis kun katon ikkunasta ja nään kuinka tää pieni kivenkokkare jää taakse. Tunne Maltan kodin jättämisestä on haikea, vaikka tiedänkin, että tuun sinne pian palaamaan. Mieleen pulpahtaa ajatus "miltä tuntuisi jos en palaisikaan?". Kaipa se kertoo, että on tästä kivenkokkareestakin lopulta muodotunut mulle tärkeä paikka - mun koti.

Vaikka olinkin odottanut Suomeen pääsyä innolla, iski mulle jonkinasteen shokki kun olin vihdoin sinne päässyt. Istuin meiän olkkarissa ja tunsin oloni niin tyhjäksi. Kyyneleet vieri pitkin poskia, koska en oikein tiennyt kuinka mun pitäis olla ja minne kuulun. Kyse ei oo siitä, ettenkö tuntis oloani kotosaksi Suomessa vaan pikemminkin siitä, että sinne palaaminen tuntuu aina vähän ristiriitaiselta. Fiilis ei ole sama kuin lomamatkalta kotiin palatessa, koska oon jättänyt osan mun sydämestä Maltalle.

Suhteellisen nopeesti siitä kuitenkin toivuttiin ja olihan musta ihana päästä nauttimaan lämpimästä kodista, kauniista Helsingistä ja ystävien ja perheen seurasta. Musta oli ehkä vähän liiankin kivaa päästä matkustamaan taas metrolla, kulkea ihmisjoukossa Manskulla, käydä ostamassa irttareita ja odottaa dösärillä kylmyydestä huolimatta, sillä tiesin bussin tulevan ajallaan. Ihanaa oli myös syödä mun lempirafloissa, käydä bissellä Kalliossa ja asioida ystävällisten asiakaspalvelijoiden kanssa (Maltalla asiakaspalvelu esim kaupoissa ja ravintoloissa on usein ala-arvoista). Ensimmäisen päivän ajatus "kuinka voin ikinä muuttaa takas tänne" karistui nopeasti ja vaihtui tunteeseen, että kyllähän mä pystyn tänne vielä joku päivä palaamaan. Tälläkin hetkellä ikävöin jopa vähän Stadia...

Päivät hurahti hujakalla, mutta ehdin kuitenkin nauttimaan mulle rakkaiden ihmisten seurasta. Vaikka tiedän Suomen reissun olevan aina enemmän ja vähemmän paikasta toiseen juoksemista, koin kuitenkin nauttivani siitä kuinka ehdin nähdä niin monia ystäviäin. Välilllä havahduin tunteeseen, kuinka onnellinen olin ja kuinka hauskaa mulla oli mun rakkaiden lähellä. Jossain välissä alkoi kuitenkin puuduttamaan samoihin kysymyksiin vastaaminen ja puolen vuoden elämäntarinan selittäminen uudelleen ja uudelleen. Totuus vaan on, että aika ei millään tahdo riittää säännölliseen yhteydenpitoon kaikkien ystävien kanssa, joten kun jälleennäkeminen koittaa on väistämättäkin selitettävä mitä viimeisen puolen vuoden aikana on pääpiirteittäin ehtinyt tapahtumaan. Totta on kuitenkin myös, että tosiystävien kanssa meno jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäikin, vaikka viime kerrasta olisikin aikaa.

Viime vuonna joululomalta palaaminen ei tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä musta tuntu ettei mulla ollut juuri kavereita täällä (talvella porukka oli jotenkin harvinaisen koomassa täällä) ja olo oli aika tyhjä kun koko joululoma oli ollut täynnä Suomi-kamuja. Nyt palatessa fiilis oli kuitenkin enemminkin odottava, koska tiesin, että tällä kertaa Maltalla mua odottaa myös läjä mun lemppari-ihmisiä, siinä missä Suomessakin sekä uudet haasteet. Toinen puoli musta odotti innolla paluuta Maltalle, mutta toinen olis halunnut jäädä Suomeen vielä edes hetkeksi. Paluumatkalla lentokoneessa tunsin kuitenkin, että olen palaamassa mun toiseen kotiin.

Winter Wonderland

I London visiterade vi också i Winter Wonderland som är en kobination av nöjesparken och julmarkanden. Det finns också en skridskobana där så om du saknar din "julmood" Winter Wonderland är en plats du kan hitta den! De alla "circus games" påminnade mig om min jobbet i nöjespark Borgbacken så det känndes också ganska nostalgisk att gå och kolla på människorna som jobbade där. Det bara är någonting så magisk i nöjesparkerna som kan du se i dessa bilder:

Jag och min lov romans (i sista bilden) önskar härlig jultid för allihopa!

Ookko nää Oulusta? Pelekääkkö nää polliisia?

Mistä tietää, että Sanza on ollut liian pitkään poissa Stadista?
- Siitä kun se alkaa puhhuu semmosta murretta ettei tiiä itekkää mistä moinen landeus kumpuaa.

Okei okei, pakitetaas vähä. Mistä on oikein kyse? Mikä murre? Entä miten määrittelen "landeuden"?

Noin vuos sitten samoihin aikoihin huomasin saman ilmiön, että mulle ominainen etelä-suomalainen puhetyyli oli vaihtunut johonkin hyvin epämääräseen Pohjois- ja Itä-Suomen murteen sekotukseen, joka sisäls kuitenkin myös jossainmäärin mun omaa "alkuperästä" puhetyyliä. Muistanki kuinka ystäväni Sini tokas tähän "Joo Saana mä tuon sulle Stadin takas, älä huoli.", kun tuli kyläilemään Maltalla taannoin.

Mistä moinen sitten johtuu, miks yhtäkkiä alan käyttämään sellasta kieltä mitä en oo koko elämäni aikana puhunut? Ehkä siks koska oon vähän pelle. Tai sitten siks koska täällä Maltalla mun suurin osa mun ystävistä tullee jostain muualta ku Helsingistä. Luonnollisesti myös puhetyyli tarttuu kun hengaa paljon näiden ihmisten kanssa - ehkä kyseessä on joku ihmisen samaistumisvietti, mene ja tiedä.

Meillä täällä Maltan kotona puhutaan lähinnä oulua, mikä on aika hauskankuulosta. Tutuksi on täällä tullut myös Tamperreen moromoro-kieli sekä Turun viroa muistuttava mongerrus. Mun mutsi puolestaan on Pohjois-Karjalasta ja faija stadista joten puhun sujuvasti näitä molempia kieliä. Okei joo, ehkä mun stadissa ois vielä parantamisen varaa, mutta hyvin harvapa sitä ihan oikeeta slangia enää tänäpäivänä puhuu.

Stadilaisilla puhetyyli on sen verran kova, että muut murteet kuullostaa sen rinnalla paljon lepposemmilta ja ystävällisemmiltä. Tai no en ehkä mee yleistämään tätä koko Suomen kaikkia muita murteita koskevaksi faktaksi, mutta totta on, että pehmeämpi puhetyyli antaa myös ystävällisemmän kuvan ihmisestä. Pointtina tässä oli kuitenkin kai pohtia sitä miks oon muuttanut mulle olennaista puhetapaa ja vastauksena siihen on varmaankin yksinkertasesti vaan se, että koska se kuulostaa musta kivalta. Musta on hauska leikkiä sanoilla, sananlaskuilla ja myös murteilla - niillä saa jotenkin väriä arkeen. Vaikka aina ne edelleen nauraaki mulle ku päästän kaksoiskonsonanteilla höystetyn murrepläjäyksen suustani.

Me kettuillaan aina Roosan (från Uleåborg) kanssa toistemme landelaisuudesta ja stadilaisuudesta. Tosiasiassa en kuitenkaan suinkaan pidä Roosaa tai muitakaan Kehä Kolmosen ulkopuolisia automaattisesti jotenki juntteina, vaikka sellasta läppää saatan joskus puolivahingossa heittääkin (veikkaan että suuri osa stadilaisista tekee sitä, koska se vaan on se juttu). Silti mulle osotettu läppä siitä että asun melkein Vantaalla, menee vähän liikaa tunteisiin, vaikka se onkin tarkotettu vaan vastaiskuksi mun landekommenteille.

Vaikka mulle tollaset läpät landelaisuudesta on puhdasta läppää, tiedän että mahtuu tähän maailmaan niitäkin jotka heittää tollasia kommentteja tosissaan. Mä oon tavannu täällä Maltalla uskomattoman hienoja ihmisiä ympäri Suomea, mistä oon superilonen, koska pelkässä Helsinki-kuplassani ois varmasti jääny monet näistäkin tapaamatta. Ihan samoin ku on rasismia ihonvärin tai vaikkapa iän perusteella, monet meistä syyllistyy myös paikkakuntarasismiin. Stadilaiset mielletään helposti koviksi, lappilaiset erakoiksi ja savolaiset "junteiksi". Jostainhan nääkin stereotypiat on toki saanu alkunsa, mutta se ei tarkota, että meiän pitäs ylläpitää niitä tai uskoa niihin.
 Uskallankin väittää, että monien meistä pitäs hieman uskaltaa rikkoa sitä omaa kuplaansa ja katsoa muista suomalaisia avarakatseisemmin.

Vaikka silti, se on ihan ok, että nauran ku mun kämppikset juo "limukkaa" ja kuinka ne ei aina heti tajua mitä tarkotan dösällä. Molemmat on meille itellemme tuttuja perussanoja, eikä se että käytetään niitä, tee kummastakaan osapuolesta junttia - satutaan vaan puhumaan vähän eri tyyleillä.

Mysig julatmosfär i London

Tjenare!

En vecka sedan var det igen dags att ta en liten "timeout" och åka borta från ön. Denna gång reste jag till London med min kollega Blanka. Om Madrid var höstlig, var London däremot julig (hehe ganska obvious om det är december). Även om det finns inte snön där (surprise surprise), var atmosfären jättejulig med alla härliga julljuser och sånger man såg och hörde på gatorna och i butikerna.

Blanka har bott i London två år och jag har visiterat där tidigare så istället för sevärdheter, fokuserade vi på shopping. Även om jag har bestämt köpa presenter bara för min familj, lyckades jag få en liten julstress där - så typisk mig. Helt och hållet resan var lyckad och behövande mellanstund från vardagen.

Här finns de några bilder från London's myssiga kvällen i Oxfordstreet:

9 natter och det är jul äventligen! Ha det så bra allihopa!